Vanhojen nurkkien raivaus on tuonut päivänvaloon jo ajan taakse jääneitä tavaroita ja tarvikkeita.
Yksistä sellaisista ei vielä ole kuvaa, mutta tulee aikanaan, kun vähän paremmin taltioin itse Alinantupaa sisältä: tupaa raivatessani käsiini osui nippu kankaita, joita olin jo heittämässä pois. Kun sitten levittelin niitä, huomasin, että ne olivat erittäin hyvälaatuisesta kankaasta hyvin tehdyt verhot. Sitten katselin ympärilleni ja totesin, että ne oli valmistanut joku, jolla oli värisilmää. Koko pieni tupa ja kamari oli oikeasti joskus mietitty värimaailmaltaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Mieleeni tuli Alina, kylän ompelija, joka on laittanut pienen kotinsa tyttärelleen ja itselleen kivaksi. Silmä kauneudelle, väreille ja hyvälle kädenjäljelle on ollut olemassa, vaikka onkin eletty hyvin yksinkertaista ja vaatimatonta elämää.
Kaikki on käytetty hyödyksi. Vintiltä löytyi vahvoja ja edelleen erittäin hyväkuntoisia kankaita, jotka näyttävät siltä, että ne olisi valmistettu aukileikatuista juuttisäkeistä.
Ne siintävät silmissämme jo tulevan Alinantuvan saunan laudeliinoina…
Tiilet irroteltiin vanhan saunan hormista. Ne ovat vuosikymmeniä toimineet kylän naakkayhteisön yhden pariskunnan pesän perustuksena. Nyt ne odottelevat inspiraatiota uudesta käyttötarkoituksesta.
Olisikohan Alinan Kaisa tällä joskus istuskellut? Tulevaisuudessa sen sisältä tulee todennäköisesti kasvamaan jotakin vihreää, ellei jopa kukkivaakin. Niinpä, tavaroita, joilla on tarina.
Kasteluetäisyydellä 
Hei.Oiskohan noi kankaat lakanoita,jotka on kudottu sen ajan kapeissa kangaspuissa ja siksi niissä on sauma keskellä?
On sellaista hyvin karkeaa ja paksua kangasta, mutta varmaan on ennenaikaan sellaista ollutkin. Nykyhipiä ei kyllä tuollaisilla nukkumista kestäisi.
Näin muuten on, että tuolla Alinantuvassa oli sellaiset kapeat kangaspuut. Ihan kasassa, mutta en tiedä, koska viimeksi käytetty.