AARTEITA SILLE, KEN NE AARTEIKSI KOKEE – Tavaroita, joilla on tarina

Vanhojen nurkkien raivaus on tuonut päivänvaloon jo ajan taakse jääneitä tavaroita ja tarvikkeita.

Yksistä sellaisista ei vielä ole kuvaa, mutta tulee aikanaan, kun vähän paremmin taltioin itse Alinantupaa sisältä: tupaa raivatessani käsiini osui nippu kankaita, joita olin jo heittämässä pois. Kun sitten levittelin niitä, huomasin, että ne olivat erittäin hyvälaatuisesta kankaasta hyvin tehdyt verhot. Sitten katselin ympärilleni ja totesin, että ne oli valmistanut joku, jolla oli värisilmää. Koko pieni tupa ja kamari oli oikeasti joskus mietitty värimaailmaltaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Mieleeni tuli Alina, kylän ompelija, joka on laittanut pienen kotinsa tyttärelleen ja itselleen kivaksi. Silmä kauneudelle, väreille ja hyvälle kädenjäljelle on ollut olemassa, vaikka onkin eletty hyvin yksinkertaista ja vaatimatonta elämää.

image

Kaikki on käytetty hyödyksi. Vintiltä löytyi vahvoja ja edelleen erittäin hyväkuntoisia kankaita, jotka näyttävät siltä, että ne olisi valmistettu aukileikatuista juuttisäkeistä.

Ne siintävät silmissämme jo tulevan Alinantuvan saunan laudeliinoina…

image

Tiilet irroteltiin vanhan saunan hormista. Ne ovat vuosikymmeniä toimineet kylän naakkayhteisön yhden pariskunnan pesän perustuksena. Nyt ne odottelevat inspiraatiota uudesta käyttötarkoituksesta.

image

Olisikohan Alinan Kaisa tällä joskus istuskellut? Tulevaisuudessa sen sisältä tulee todennäköisesti  kasvamaan jotakin vihreää, ellei jopa kukkivaakin. Niinpä, tavaroita, joilla on tarina.

Mainokset

SAY HELLO TO ALINANTUPA

imagePitkähkön luovan tauon jälkeen (saattoi syynä olla tietotekniset ongelmatkin – kuka sellaisia nyt kesälomalla jaksaa setviä) on aika kääntää uusi lehti Kasteluetäisyydellä.

Tietoteknisen katveen lisäksi kesää elettiin Kallilassa jännittyneen odottavissa tunnelmissa. Pitkään lähes tyhjillään tullut naapuritorppa tuli mahdolliseksi hankkia. Siinä pitkään kesiään viettänyt uusikaupunkilaisrouva ei enää jaksanut jatkaa maaseutuelämää. Oli siis aika puhaltaa uusia tuulia Alinantupaan.

image

Vieressä on kuva Alinantuvasta ajalta ennen sen punamultausta. Kattokin on vielä päreestä. Kuvaan ovat päässeet myös torpan asukit.

Kylän ompelijana elämäntyönsä tehnyt Alina asutti torppaansa tyttärensä Kaisan kanssa. Kuvassa huomio kiinnittyy yllättävän upeaan intiaanityyliseen riippumattoon, jossa naiset istuvat. Mistä lienee sellainen Kalannin Kallelan kylään löytynyt?

Kuvat ovat Urpo Lallan toimittamasta kirjasta Hallun läänissä elettiin jo kivikaudella.

image

Varsinainen kiinnostuksemme kohde oli kuitenkin Alinantuvan vanha sauna, joka seisoo kauniilla kalliolla, lähes Kallelan kylän korkeimmassa kohdassa.

Kallilassa kun ei saunaa ole koskaan ollut, ja meille on tuottanut päänvaivaa päättää, mihin ja miten sen toteuttaa. Olemme aina katsoneen vähän sillä silmällä juuri tuota pikkurakennusta – ja nyt se on meidän hyödynnettävissämme.

Tästä siis alkaa Alinantuvan tarina meidän kertomanamme ja Saunaprojekti, jota Toolboy on mentaaliharjoitellut jo pidemmän aikaa.

Työtä riittää, ja tänne pyrin dokumentoimaan prosessin eri vaiheita.

image

Alkutöikseen Toolboy pääsee purkamaan koko vanhan saunarakennuksen. Ajatus oli hyödyntää vanhaa hirsikehikkoa, mutta ajan (ja tuhansien muurahaisten) hammas oli sitä liikaa nakertanut.

Oli siellä jonkin verran tyhjennettävääkin:

image

image

VARFÖR BASILIKA VI HAR JU LIPSTIKKA

P1050232Toolboy ei osannut sanoa, mikä lipstikka on ruåtsiksi, MUTTA hän saa sen nyt anteeksi.

Tiedättekö miksi?

No siksi, että hän teki Kallilan lipstikkaöljypulloon aivan ihanan korkin pihlajasta. Siis, voitteko uskoa: istui tuossa pihaportaalla ja kirvesteli, veisteli, raspasi ja hioi vanhaan lääkepulloon sopivan korkin, jotta voin jatkaa kokeilevaa maalaiskeittiötä. Ihan itketti tuollainen torpparimainen omistautuminen.

Lipstikka. Siis herätys. Sain ihan Kallilan alkuaikoina puutarhaystäviltä lipstikan yrttimaahan, enkä tähän päivään mennessä ole osannut käyttää sitä oikein mihinkään. Se on mahdottoman vahvan arominen. Joskus olen silpunnut sitä pitsakastikkeeseen ja sen sellaista.

Se harmittaa tosi ankarasti, että en keksinyt tätä itse. Sen sijaan nöyrästi kiitän nyt Hesarin kesäkuukausiliitettä ja joitakuita Peppiä ja Aria, jotka avarsivat maailmaani.

Lipstikkapesto, MIKSI OI MIKSI en ole keksinyt sellaista kokeilla??!! Kuukausiliitteessä annettiin ohje pistoulle, mutta muunsin sen pestoksi lisäämällä omaan versiooni myös pinjansiemenet. P1050224

Lipstikka on helppo kasvatettava. Se alkaa kasvaa, kun sen vaan istuttaa maahan.

Tuoksu on todella voimakas, jopa jotenkin ”lihaisa”. Siitä käytetty nimitys selleriyrtti kuvaa aikalailla, mistä on kyse (okei, tässä kohdin Toolboy oli taas sen verran aktivoitunut, että oli etsinyt lipstikan ruotsiksi: libsticka, joku käytti myös termiä selleriört ).

Nypin siis sellerin lehtiä, yhteen annokseen sellainen kolmisenkymmentä on ihan hyvä määrä. Revin ne huhmareeseen ja paloittelin valkosipulia kynnen-pari joukkoon.

Hieroin nämä kaksi aluksi niin hienoksi kun onnistuin saamaan. Sitten lisäsin joukkoon pinjansiemeniä ja taas jatkoin hieromista. P1050228

Sama juttu parmesaanijuuston kanssa. Lopuksi, kun seos oli hyvinkin tahnamaista, lisäsin vähän suolaa, mustapippuria ja öljyä. Öljyä sen mukaan, minkä paksuista tahnaa haluaa.

Toimi oikein hyvin paistetun kanan kanssa. Ja erityisen hyvää oli kyllä ihan pastan lisukkeena.

Seuraava maalaiskeittiön kokeilu on tehdä lipstikkapestoa isompi satsi ja katsoa josko sen saisi säilymään pidempääkin. Juhannukseksi siis tehosekoitin mukaan!

Ja mahdolliset juhannusvieraat, tiedätte mitä tulette saamaan juhannuspöytään. P1050231

Miten sitä onkin niin sokea uusille tavoille soveltaa ikiaikaisia herkkuja! Basilika on aika haastava kasvatettava meidän olosuhteissamme, mutta lipstikka sen sijaan tuottaa satoa vaikka kuinka.

Jokohan olen kehunut sitä tarpeeksi? P1050237

Maailma on muutenkin aika kaunis tällä hetkellä.

Omenapuut ovat päättäneet kukintansa, nyt on syreenien vuoro.

Tänä vuonna saattaa juhannusruusu osua ihan oikealle kohdalleen.

Musasuositus tälle illalle on Ennio Morricone. Hyytävän ihanat Deborah’s theme ja Cockeye’s theme.

PUSIKOSTA PUUTARHAA

talo ja omppukukatPerjantain vapaaksi ottaminen kannatti. Oli varmaan vuoden paras kesäpäivä tähän mennessä. Sai nautiskella ulkoilmaelämästä ja kauniista aurinkoisesta maalaismaisemasta. Lauantaina sateet taas saapuivat, MUTTA ilmavirtauksessa on kuitenkin jotain lämmintä!

Monenmoista projektia on käynnissä. Tomaatit ja kurkut voisi laittaa lavaan. Se vaati kuitenkin visiitin Kurjenpolun taimitarhalle, josta hankittiin korvaavat taimet niiden itsekasvatettujen ja -tapettujen tilalle. (Harrastajatorpparin ei kannata alkaa laskeskella itsekasvatetun hintaa, kun onnistumisprosentti eri vaiheissa on aika alhainen…)

Tarjontaa oli vaikka kuinka ja paljon: tavallista tomaattia, amppelitomaattia, kirsikkatomaattia, keltaista tomaattia, pensastomaattia jnejne.

Mielenkiintoinen on uusi, perunan ja tomaatin yhdistelmä. Siis molemmat samassa kasvissa.  Ensin varmaan korjataan tomaattisato ja sitten myöhemmin juurakosta perunat. Ihan hyvä keksintö tehokkaaseen puutarhatilan käyttöön. Itse pitäydyin ihan vaan tavallisessa ja kirsikkaversiossa. Niistä lisää myöhemmin.

tom jouni kaivuriIsompi projekti tällä hetkellä on pihapöheikön valloittaminen takaisin sivistykselle.

Homma aloitettiin jo viime syksynä ja vaihe vaiheelta edetään.

Naapurin Jouni kaivinkoneensa ja traktorinsa kanssa oli kullanarvoinen apu tässä vaiheessa, kun piti saada maasta kaivettua kymmeniä vadelman, mustaherukan ja pihlajan juurakoita.

Samalla tuli päivitettyä kuulumisia. Selvisi muunmuassa, että naapurin tyhjillään oleva Alinantupa pienine saunarakennuksineen olisi kenties tulossa myyntiin. Hmmm…

yleis piharemppa kaivuriKaivinkoneen kauhalla revittiin maasta ensin siis ne juurakot.

Kallilla ei ole turha nimitys tälle paikalle: kiviä löytyi ylöskaivettavaksi enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Jos olisin ollut enemmän hereillä, olisin käskenyt koota niitä isommaksi kasaksi johonkin kohtaan tonttia. Mutta ehkä niitä sitten joskus myöhemminkin ehtii…

Tuo kaivinkoneen, tyttären ja Toolboyn taustalla näkyvä kiviaita on yksi tulevaisuuden projektini. Se pitää kaivaa ja siistiä paremmin esille.

On meinaan aikamoista kulttuurihistoriaa tuollainen paljain käsin kasattu, koko puolen hehtaarin tontin kiertävä aita.

Jokainen noista kivistä on kaivettu esiin tästä samasta maasta viimeisen reilun sadan vuoden aikana ja jollain konstilla kärrätty kiviaidan osasiksi. Hevosta ja mitään kummoisempia konetta ei tässä talossa ole koskaan ollut.

traktori tom ja kiviaitaSeuraava vaihe oli sitten jyrsintä. Kaivinkone vaihtui traktoriksi, ohjaimissa edelleen naapurin Jouni. Toolboy kulki edessä ja takana kiviä kaivellen.

Jyrsinnän lomassa olivat miehet puhelleet, että seuraavaksi pitäisi hakea naapurin hevostilalta palanutta hevosenlantaa kuormakaupalla, levittää maahan ja jättää muhimaan ensi kesään.

Ei ole kärsimättömän immeisen hommaa tämä maanrakennushomma. Mutta tuo lantahomma on kyllä hanskassa, kun naapurista löytyy Kallelan oriasema. Kuulemma sellaista palanuttakin versiota löytyisi jo ihan valmiina. Palamatonta ei kannata maahan levittää, jos ei halua tulevina vuosina nyhtää maasta tsiljoonatriljoonaa rikkaruohoa!

traktori tom ja taloTyö kiittää tekijäänsä kaikissa vaiheissaan. Kyllä tulee hienon näköistä maata näkyville, kun sitä vähän herättelee henkiin.

Aika näyttää, miltä Kallilan piha tulee näyttämään ja mitä tuottamaan. Ja tuleeko Alinantuvasta osa projektia…

raparperinkukkaMutta jotta totuus ei unohtuisi: on siinä raparperissakin vaan tosi kaunis kukka!

 

 

RENTUN RUUSUA RUOKAPÖYTÄÄN

Photo (1)Perjantaipäivän sadetta seurasi seesteisen kaunis ilta. Edessä oleva viikonloppu yksinään sai terapeuttisen alun kyläyhdistyksen saunalla, jonka lauteilla arjen tapahtumat muuttuivat pulinaksi ja nauruksi yhdeksän naisen ja kahden miehen voimin. Parsasta oli puhetta – kuinka joku oli juuri kokeillut sitä ensimmäistä kertaa – onko se niin maineensa makuista ja niin edelleen.

Tämä johti ajatukset omiin kauden antimiin, ja Kallilaan palattuani vetäisin kumisaappaat jalkaan ja lähdin pihakierrokselle. Maitohorsma on näyttäytynyt minulle vain yhtenä pahaisista puutarhan rikkakasveista, mutta nyt keräilin ihastuksissani sen tuoreita violoetinpunertavanvihreitä versoja. Kauniisti rapsahtivat poikki, ja rapean makoisia olivat ihan siinäkin maistettuna – ei lainkaan puumaisia ja kitkeriä.

Juuri nyt kasvun sävyt ovat parhaimmillaan: versoissa, nupuissa, kasvavissa lehdissa ja ensimmäisissa kukinnoissa – aivan hurmaavaa. Maitohorsmaa on käytetty niin ruokana kuin rohtonakin. Itse halusin kokeilla sitä parsan tapaan valmistettuna, mutta yhtälailla sen nuorta vartta tai myöhemmin lehteä voi sekoittaa salaattiin tai hauduttaa teeksi. Rohtona sen sanotaan toimivan tulehdusta ehkäisevänä ja suoliston kuntoa parantavana sekä närästystä helpottavana. Lisää näistä voi lukea vaikka Raija ja Jouko Kivimetsän kirjasta Hulluna hortaan – Hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista.

Photo (2)Minä tietysti keskityin kulinaarisiin kokeiluihin. Puutarhasta koriin päätyi tuon ”luonnonparsan” lisäksi nokkosta, ruohosipulia ja raparperia.

Nokkosella ja ruohosipulilla vahvistin sitruunaisen lisukekastikken makua. Ensin siis sulattelin vähän voita pannulla ja lisäsin jauhoja. Hetken kypsennyksen jälkeen lisäsin ihan ehtaa kermaa ja saostutin kastikkeeksi. Sitten vaan kasvislientä, ryöpätyt ja hienonnetut nokkoset sekä ruohosipulisilppu joukkoon. Ja siis, aivan herkullinen kastike siitä tulikin (okei, ei mikään kevytversio, mutta ei sitä kuulu kauhakaupalla syödäkään).

Photo (4)Horsmat keitin nopeasti suolavedessä. Paistoin kuumalla valurautapannulla possun ulkofilepihvin ja kokosin näistä yhden naisen illalliseni.

Ja arvioni kokonaisuudesta?

Visuaalisesti ensikokeiluni ei silmiä hivele (saatat huomata sen suhteellisen runsaasta kuvan häivytystehosteesta…). Ruokajuomana nautiskelin muuten kuivaa Codorniu Classicoa. Kyllä, kevään makua!

Toisella kerralla paloittelisin nuo horsmat suupaloiksi jo ennen keittämistä, olivat nimittäin aikas hankalia leikattavia kypsinä. Maku oli kyllä hyvä, eikä juuri ihmeemmin parsasta poikennut, ehkä jopa jollain tapaa täyteläisempi. Aion kokeilla horsmaa myös salaatissa.

Photo (3)Miksikäs sitten sitten nuo raparperit?

Niistä syntyi tietysti kauden tarte tatin, ikisuosikkini näin keväällä. Taikina syntyy nopsaan nypityistä voista, jauhoista ja tomusokerista, joihin sekoitellaan lopuksi kananmuna. Valurautapannu on tämänkin herkun tekemiseen tosi hyvä. Ensin vaan pannulla voita, sokeria ja raparperin isoja paloja karamellisoitumaan. Sitten taikinakansi päälle ja uuniin kypsymään ja rapeutumaan.

Photo (5)

Mumskillebaba!

P.S. Ruoka on aina parempaa seurassa, mutta jotenkin tuntuu, että nämä luonnonruokakokeilut kannattaa tehdä silloin kun viettää omia hiljaisuuden retriittejään…

Ken paljon yrittää, myös paljon erehdyksen kautta oppii…

P1050203Harrastajatorpparien pääsiäinen on kulunut monenmoisen yrittämisen kuten myös erehtymisen merkeissä.

Kallilan pihapiiri ei ole millään tapaa mikään puutarhalehtien sivuilla esiteltävä unelmapiha.

Enemmänkin se on tarjonnut mahdollisuuksia kokeilla ja hyödyntää moninaisia luonnon- ja rikkakasveja niin keittiössä kuin lannoittamisessakin.

Mutta ihan tyhjästä ei ole tähän astinenkaan pihatilanne syntynyt. Vaikka talo itsessään oli pidetty hyvässä peruskunnossa, näkyi asumattomuus ennenkaikkea puutarhassa.

P1050202

Kun vuonna 2007 ostimme paikan, oli pihapiiri miltei talon nurkalta lähtien tämän viereisen kuvan näköistä umpeen kasvanutta sekalaista pöheikköä, jonka seasta hyvä kun päälaki kasvukaudella erottui.

Pihassa oli aikanaan kasvatettu mustaherukkaa, josta sekamelskassa olivat jäljellä reilun 50 pensaan villiintyneet jäänteet. Myös vadelmapensaat olivat saaneet vuosikymmenten hoitamattomuudessa kasvaa ja levittäytyä sikin sokin mustaherukkapensaiden sekaan.

Ensimmäinen kaupunkilaistorppareiden hankinta olikin viikate, ja ensimmäinen aikaansaannos oli komea heinäseiväs talon edustan heinikosta.

Vuosi vuodelta olemme pyrkineet valtaamaan puutarha-alaa tältä rönsyilevältä vallattomuudelta.

Tämän osion kimppuun käytiin tänä vuonna – tavoitteenemme marja- ja hedelmätarha joskus tulevaisuudessa.

Paino todellakin tässä kohdin sanalla tulevaisuudessa.

P1050206Ryteikkö on nyt sen verran haastavaa, että apuun tarvitaan kaivinkonetta.

Alkuvalmistelut saatiin kuitenkin tehtyä itse – ja samalla aikaiseksi pääsiäistulet.

(Huom. Kuva ei tee oikeutta savun määrälle. Sitä saatiin aikaiseksi kyllä koko kylän tarpeeseen. Anteeksi kallelalaiset – toivottavasti ei ollut kovin paljoa pyykkejä ulkona kuivumassa…)

Tästä jatketaan taas ensi viikonloppuna. Äkämäpunkki tai-mikä-lie-pistiäispaholainen on sitä paitsi pesiytynyt kaikkiin niihin ikiaikaisiin mustaherukkapensaisiin, joten ne muutamat esille jo kaivetut ja jonkin verran marjaakin tuottaneet yksilötkin pitää repiä irti maasta.

Tämä oli sitä yrittämisosiota, jonka erehdysosio näkyy sitten jossain tulevaisuudessa. Tässä alla kokoelma tähän astisista yrityksen ja erehdyksen kautta tulleista opeista:

Tomaatit saatiin alulle hienosti.

Tomaatit saatiin alulle hienosti.

 Ne asetettiin suurin odotuksin näppärään Ikea-kasvihuoneeseen kasvamaan ja vahvistumaan.


Ne asetettiin suurin odotuksin näppärään Ikea-kasvihuoneeseen kasvamaan ja vahvistumaan.

 Oppi: jätä riittävästi ilma-aukkoa jättäessäsi taimet runsaan kastelun jälkeen yksin kotiin pääsiäiseksi.


Oppi: jätä riittävästi ilma-aukkoa jättäessäsi taimet runsaan kastelun jälkeen yksin kotiin pääsiäiseksi.

 Älä myöskään usko, että pupuset ja muut luonnon eläjät löytävät / viitsivät etsiä muuta ruokaa sen sijaan, että söisivät suojaamatta jätetyn tyttären rakkaudella terhosta kasvattaman tammen alun. Jokainen oksa kuin saksilla poikki napsaistu!


Älä myöskään usko, että pupuset ja muut luonnon eläjät löytävät / viitsivät etsiä muuta ruokaa sen sijaan, että söisivät suojaamatta jätetyn, lupaavasti kasvuun lähteneen, tyttären rakkaudella terhosta kasvattaneen tammen alun. Jokainen oksa kuin saksilla poikki napsaistu!

HYÖTYLIIKUNTA- JA ULKORUOKINTAKAUSI AVATTU

Kuin muumilaaksossa, talviunilta on herätty puuhakkaaseen kevääseen. Tänä vuonna hyvinkin aikaisin. Viime vuoden aikataulua ollaan reilu kuukausi edellä, ja vuoden 2013 talvi jatkui kesään asti. No, jokainen vuosi yllättää omalla tavallaan. Kevät aina positiivisesti.

Näin aikaisin ei vielä ole niin kovin paljon tehtävää, mutta omppupuiden ja muiden leikkaamiseen alkoi olla jo viime hetket.

Toolboylla asiaan reippaampi ote, joten homma hoituu häneltä paremmin:

P1050171

P1050172

Grillikausi avattiin myös. Aurinko lämmitti ah-niin ihanasti makkaran-ja salaatinsyöjiä Kallilan kalliolla.

P1050175

Kovin vehreä ei maailma vielä ole.

P1050173

Risuja ja oksia oli maailma täynnä talven tuulien jäljiltä.

P1050176

MUTTA SIELTÄ SE VAAN PUKKAA, UUSI KASVU!

P1050178