Säätyyppi ei vieläkään ole muuttunut puutarhamyönteiseksi (pientä toivoa ehkä jo on). Taimet ovat hyvässä kasvussa, mutta ei niistä nyt vielä ihan hirveästi juttua revitä. Jatkan siis torppa-aiheilla.
Kallila on hyvin alkeellinen paikka. Siellä saa aloittaa alusta. Vähän niin kuin palata menneeseen maailmaan. Se on terapeuttista. Tänä keväänä on tarkoitus maalata ikkunanpokat ja -puitteet (vai ovatko ne sama asia?). Ikkunoitakaan ei kukaan ole onneksi keksinyt missään vaiheessa uusia, joten vanhoja ikkunanpuitteita päästää skrapaamaan. Sitä odotellessa…
Tuvassa ei ollut mitään työtasoa. Sellainen me päätettiin rakentaa. Mies teki muutama kesä sitten taksvärkkihomman naapurin maanviljelijäpariskunnalle (kun oltiin saatu paljon arvokkaita neuvoja, apua ja maatalouskoneita lainaksi). Hommana oli purkaa jotain kehikoita heidän kuivuristaan (tuo käytännön tekninen puoli on minulle vieraampi). MUTTA, siitä saatiin meille hienoa vanhaa paksua lautaa. Alunperin oli tarkoitus tehdä niistä polttopuita, mutta eihän sitä ole malttanut sellaiseen käyttää.
Amerikkalaisilla kotirouvilla on kaikilla se pool boy. Näillä meidän leveysasteilla ei paljon uima-altaista (meillä on sitä paitsi aika jumalattoman monta oleellisempaa projektia ennen sitä) saati sitten niiden hoitajista haaveilla.
Tässä yhtenä päivänä se minulle sitten valkeni: meillä on paljon vanhaa korjattavaa, ja minulla on tosi taitava ja aikaansaava mies, jolla on paljon työkaluja. So meet my TOOLboy: tässä nikkaroimassa sitä suunnittelemaamme tuva työtasoa. (Hän on sitä paitsi juuri nyt sopivasti pois kotoa, joten en voi tätä aliasta hänellä hyväksyttää.) Lukekaa siis nopeasti!
Tässä alla työtaso valmiina. Minä uskaltauduin noin 30 vuoden tauon jälkeen koskemaan ompelukoneeseen ja sen verran osasin ommella suoraa saumaa, että sain nuo verhot aikaiseksi.
Yhdestä tuvan vanhasta pöydästä saatiin vanha lauta, josta tehtiin vielä avohylly kaiken maailman purnukoille ja tarpeellisille tavaroille:
Kasteluetäisyydellä 