-ÄITI ÄKKIÄ TÄNNE! Löysin tämän ällötyksen kasvimaasta! huusi tyttäremme.
Tarkemmin kun tutustuimme, ei se niin ällötys ollutkaan. Ihan sympaattisen oloinen.
Aika iso, sellainen pikkurillin paksuinen ja jotain 7 senttiä pitkä. Myös sellaiset mustahkot ”kasvot” (jos nyt katsoin oikeaa päätä) sillä oli.
Sieltä se oli löytynyt mullan seasta kun tytär oli mennyt kaivelemaan perunamaan pohjaa.
Tuleekohan siitä joku kaunis perhonen vai kenties jonkinsortin tuholainen? Voi kun tietäisi!
Tulee mitä tulee, me kuitenkin peittelimme otuksen huolellisesti takaisin multiin odottamaan metamorfosia… Noin mehukkaalla värityksellä olisi joku siivekäs sen aika äkkiä napannut parempiin suihin.
Raparperipiirakkaa tai -mehua ei ihan vielä saada, mutta hyvällä alulla ollaan!
Kasvit ovat mielestäni kauneimmillaan ihan tässä kasvukauden alussa.
Sain ihan Kallilan alkuvaiheessa boysenmarjan trööppöjä yhdeltä puutarhakummiltani, Seijalta Paimiosta.
Boysenmarja on aivan kamalan piikkinen ja tosi haastava ruohoa leikatessa. Varsinkin kun me ollaan istutettu se tuolleen keskelle pihaa, eikä mihinkään seinän viereen.
Viime kesänä se tuotti kuitenkin ihanan runsaan sadon, josta saatiin nauttia monella aamiaisella.
Toolboy katkaisi tontin nurkalta pari nuorta koivua ja teki niistä tukikehikon.
Tällainen siitä tuli.
Toivottavasti taas tulisi yhtä paljon marjoja kuin viime vuonna.
Kasteluetäisyydellä 