Hitaasti, hitaasti kesää kohti. Mutta tosi hitaasti.

Kuinka ihanaa onkaan päästä taas pihalle ❤ Monenmoista tekemistä löytyy, vaikka kalseita kevätkelejä onkin pidellyt. Maa ei onneksi petä koskaan, vaan aina sieltä vaan alkaa puskea vihreätä. Ihana nokkonen antaa vielä odottaa itseään, mutta hyviä alkuja löytyy sieltä täältä. Hetki pitää malttaa, ennen kuin herkkua pääsee käyttämään ruoanlaitossa. Toivotaan runsasta satoa. Ajatuksena on, että alkukesän pienimuotoisia lakkiaisjuhlia varten tätä olisi jo runsaasti tarjolla. Peston raaka-aineena ajattelin käyttää. Toivottavasti siinä vaiheessa lipstikkakin olisi jo käytettävissä.

Myös raparperi alkukauden tuotteena tulee kuulumaan juhlan raaka-aineisiin. Ajattelin kokeilla raparpericurdin / -tahnan tekemistä täytekakkujen väliin kerman ja rahkan lisukkeena. Kai se siitä syntyy, kun seuraa ja mukailee sitruunatahnan ohjetta. Alkukesän herkut näyttävät viihtyvän hyvin yhdessä ja ovat kauneimmillaan kasvun alkuvaiheessa.

Uusi perheenjäsen muuttaa meille ensi viikolla! Sysi tulee tuomaan elämäämme monenlaista uutta sisältöä ja seikkailua. Valmistauduttu on niin henkisesti kuin muutenkin. Ihan tuntuu samalta kuin noin 19 vuotta sitten tytärtä odottaessa. Että osaako sitä lainkaan kasvattaa ja hengissä pitää. No, hengissä on säilynyt ja juhlii nyt niitä lakkiaisia, joten kai me sen mustan kullanmurun kanssakin selvitään. Tärkeintä on, että hauvavauva oppii olemaan kanssamme ja seuraamaan meitä sekä hahmottaa tonttinsa rajat. Tätä viimeistä yritetään visualisoida hänelle tällä aidalla, ja jännittää jo, josko hän ottaa sen tontinrajana vai hauskana leikkipaikkana.

Kun varsinainen kasvun kausi käynnistyy hitaammin, voi vapaa-aikaansa käyttää monella tavalla. Ekstremevapaa-aikailija hyödyntää vesisateen ja hankkiutuu hakkuuaukealle (ei onneksi ollut kuitenkaan ihan täysi avohakkuu, vaan jonkinlainen harvennustyyppinen). Metsätien pohjan alta oli poistettu puut kantoja myöten. Tuollainen aluehan on kantopuutarhaharrastajalle ihan taivas. Ei tarvitse kuntosalikorttia vinguttaa, kun noita kaivettiin irti metsänpohjasta.

Kun oikein käy tuuri, löytyy juuri täydellinen yksilö lohkottamaan uutta perennamaata, jossa toivottavasti tulevaisuudessa kasvaa paljon syötäviä ja pörriäisiä houkuttelevia perennoja ja muita kasveja.

POIKITTAISET SALAMAT EIVÄT ISKE RUOHONLEIKKAAJAAN (ja vähän viljelysuunnittelua)

sadepisarat pihlajanoksallaVähän harmitti, kun huippuhienon päivän jälkeen kesäparatiisiin saapuessani laskeutui pimeys, alkoi sataa, salamoida ja jylistä niin, että ruohoa leikatessa sai ihan pohtia touhun turvallisuutta.

Kaupunkilaismaalaisjärjelläni päättelin kuitenkin, että poikittaiset salamat eivät iske ruohonleikkaajaan. Eivätkä maahan siis noin yleensäkään.

Sitten menin kyläyhdistyksen saunalle, ja siellä yksi isäntämies kertoi alalauteella istuskellen niin tyytyväisenä, kuinka parasta tällainen lämmin sade on maalle tällä hetkellä. Ei harmittanut tämän jälkeen enää yhtään. Vesi oli uintisyvyydellä 17,2 asteista ja saunalla hyvät lämmöt. Tuli taas puhdistunut olo.

kasvimaasuunnitelma2 2013

Kasvimaasuunnitelmat täsmentyvät nyt, kun on tarkasti tiedossa, missä puitteissa tänä kesänä viljellään. Siemen- ja taimiostoksilla käyminen on siemenperunoiden hankkimisen ohella yksi kevään huipputapahtumista. Sinne pääsin viime viikolla.

Ostosreissu vaati sekin huolellisen valmistautumisen ja suunnittelun. (Toolboy alkoi kyllä näyttää samanaikaisesti huolestuneelta ja kyllästyneeltä, kun huomasi minun kaivaneen tyttären värikynät esille…) Mutta minkäs teet, kun inspiraatiota pukkaa.

Tuon kuvan perusteella laadittiin tämän kevään ostoslista. Ennen kylvämistä maan muokkausta pitää edelleen vähän jatkaa. Lavoihin lisätään vielä sellaista monivuotista turvemultaa ja enemmän kalkkia, jotta siitä saisi vielä vähän muhevampaa.

Aika tuollaisilla perusjutuilla mennään noiden kasvien suhteen. Tytär toivoo paljon pinaattia (=> keittoa) ja toolboy punajuurta (hyvää kesällä ihan voissa paistettuna ja yrtein maustettuna, talvella säilöttynä vorschmackin kanssa). Roomansalaatti on ehdoton, ja yksi kesän suosikkiruoka onkin caesar salaatti kanalla tai ravunpyrstöillä. Oih, oikein nousee vesi jo kielelle.

kukat vanhassa omppupuussaMeillä on kaksi kaunista (minun mielestäni, en tiedä onko kukaan muu samaa mieltä) vanhaa omenapuuta, jotka tuottavat ihan mielettömät määrät ihan turhia ja jopa pahan makuisia omenoita.

Mutta voi, kuinka kauniita ne ovat aina keväällä kukkiessaan! Ja minä vuodenaikana hyvänsä muutenkin. Ja sitä paitsi, meidän riippukeinu on alusta asti ollut viritettynä juuri noiden kahden vanhan puun väliin.

Sellaisia japanilaisvaikutteisia, kun ovat vuosikymmeniä kasvaneet, ja aina välillä eri tavoin leikkailtu.

Viime keväänä ne eivät jostain syystä kukkineet ollenkaan, mutta nyt näyttää olevan tulossa paljon kukkia.

Vanhojen puiden kaataminen on minulle jotenkin kovin vaikeaa, mutta ehkä näiden tilalle voisi laittaa uusia, paremman makuisia hedelmiä tuottavia puita tilalle.

Mutta silti, nyyh…

Sellainen tunnustus täytyy tehdä, että laventeliprojekti on peruttu. Ihan kuolleita ovat ne tähän asti muutaman vuoden hengissä säilyneet ja jo hienon puuvartiset laventelini. Ei se mitään – olen alkanut suunnitella tilalle niittykasviprojektia. Tämä on se projektityöntekijän vahvuus – äkkinäiset korjausliikkeet niin, että näyttävät jonkinlaiselta kehitykseltä kuitenkin…

nokkosetMutta näitä alkuja meillä näyttää olevan hyvin! Eli ei hätää – nokkosprojekti jatkuu…

Haaveilusta käytäntöön

hara ja koriKallilassa on ollut aurinkoinen ja tuulinen viikonloppu. Kasvot ovat ahavoituneet ja niska kirvelee palaneena. Sauna ja uinti päivän päätteeksi ovat tehneet enemmän kuin hyvää.

Tämän viikonlopun projektina on ollut kasvilavojen rakentaminen ja paikalleen asentaminen sekä kukkamaiden ja puskanjuurien kruopsuttelu, kalkitus ja kanankakatus.

Sillä, että jaksaa tässä vaiheessa harata maat rikkaruohot nyppien ja sitten päälle vähän ravitsee maata, on kyllä hyvin elvyttävä ja silmää hivelevä vaikutus.

 

Perunamaa saatiin valmiiksi ja siitä jäi tilaa myös yhdelle herneriville. Liotettiin herneitä yön yli, lieneekö sillä jotain merkitystä… Tytär luki hyvän itämisen ja kasvun loitsut kasvimaan viereiseltä trampoliinilta. Menossa kun on vitososa Harry Potteria, ja sitä on erityisen hyvä lukea juuri trampoliinilla maaten.

kasvilavat rakentaminen kehikkoKun toolboy sai lavan prototyypin valmiiksi, todettiin, että kaksikin tuon kokoista (1 x 3 metriä) lavaa varmaan riittää näin alkuun. Isä ja tytär nikkaroivat lavoja aika tovin, ja hienoa jälkeä syntyi.

Päädyttiin käyttämään ihan käsittelemätöntä lautaa ja tehtiin lavoista kolmen laudan korkuiset. Katsotaan miten toimivat ja tehdään sitten seuraavat näistä viisastuneina lämpökäsitellystä tai vastaavasta laudasta.

Kai tuo käsittelemätön lautakin jonkin aikaa kestää, ennen kuin ihan kokonaan maatuu.

 

 

 

P1030823

Lavojen hukkapaloista tytär naputteli abstraktia taidetta. Se nimettiin Kalojen guernicaksi hetken tulkinnan jälkeen. Teoksia syntyi useita tämän jälkeen. Ne etsivät yhä paikkaansa.

 

 

 

 

 

 

kasvilavat rakentaminen pohjakangas

Pohjakangas aiheutti haastetta. Leveys ei riittänyt, joten piti laittaa noin paloina. Kyllä ne rikkaruohonperkuleet tuolta väleistä varmasti tiensä löytävät.

– Ei varmaan löydä, totesi tähän toolboy.

No, pianhan se nähdään.

Mullan hankinta oli ihan oma episodinsa. Kaksi ystävällistä naapurikylän isäntää oli jo ehtinyt luvata multaa. (Maalla ollaan aivan uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia!) No, toolboy lähti tyttären kanssa peräkärryllä sitä hakemaan. Perillä isäntä oli ollutkin sitä mieltä, että yhtäläisesti hän tuo sitä meille traktorin peräkärryllisen yhdellä kertaa.

Eikös se traktori sitten heti juuttunut akselia myöden märkään maahan. Ja tietysti naapurin tontille. Sitä sitten jurmutettiin irti niin, että turvepehkot ja savipaakut lenteli. Siinä vaiheessa minä lähdin tupaan ja aloin hermostuksissani juoda kahvia, jota olin mullantuojalle keittänyt. Siellä join yksikseni, eihän ne ukot ehtineet mihinkään kun hiki otsalla tasoittelivat sitä naapurin tonttia.

 

Jos ihan rehellisiä ollaan, ei mene niin kuin Strömsöössä juuri missään vaiheessa nämä hommat. Mutta onpahan aina illalla, mitä jutella.

 

kasvatuslavat valmiina mullat sisallaSeuraava päivä sujuikin sitten mullan kärräämisen ja seulomisen merkeissä. Hiekkaa sekoitettiin joukkoon jonkin verran. Ihan hyvältä tuntui lopputulos, mutta aika näyttää miten toimii.

Äitienpäivän iltapäivällä näytti jo tältä. Takana harson alla on kylvettynä ne hartaasti idätetyt perunat. Nyt vaan tekemään kylvösuunnitelmaa ensi viikonlopuksi. Vähän ollaan myöhässä, mutta ei voi mitään kun kevät lähti alkuun niin hitaasti ja on vain viikonloput aikaa tässä vaiheessa.

PUUTARHAUNELMIA…

kasvimaasuunnitelma1 2013Tällaisista se aina lähtee liikkeelle. Suunnittelu ja visiointi on elintärkeä osa harrastajapuutarhurin elämää. Lopputulema ei aina ole ollenkaan sama asia kuin alkuperäinen visio, mutta ei tarvitse ollakaan.

Prosessi on tärkein! Toolboy ei ymmärtänyt tuosta havainnekuvasta mitään, mutta lohdutin häntä, että ei hätää, minä kyllä tulkitsen.

Tämän kesän uusi juttu on kasvatuslavat. Syy niihin on se, että tämä satavuotinen kesanto, jolle puutarhaa rakennamme, on AIVAN täynnä rikkaruohojen juurakkoa. Se puskee kasvimaahan sellaisella voimalla, että nyppijältä loppuu jossain vaiheessa voimat.

Siksi ajattelin, että kaivaisimme ensin vähän vanhaa maata pois. Sitten laittaisimme pohjakankaan, joka estäisi rikkaruohojuurakon leviämisen uuteen multaan, jolla täytämme laatikot. Toolboylla on sen verran lautatavaraa jemmassa, että saadaan lavat niistä aikaiseksi.

Lavoista olen ajatellut tehtävän sellaiset noin metrin levyiset (pystyy nyppimään rikkaruohot helposti) ja mielellään noin kolme metriä pitkät. Niin, että noin 30 sentin välillä mahtuu kymmenisen riviä kylvämään jokaiseen laatikkoon. Lavojen välit pitää mitoittaa niin, että ruohonleikkurilla pystyy hurauttamaan ympäri ja välistä.

P1030806

Lavojen viereen tulee sitten se viime viikonloppuna aloitettu peruna-, herne- ja punajuurimaa.

Sitä pääsen jatkamaan huomenna. Perunat ovat ainakin juuri nyt tosi kauniilla idulla.

Kevään löytöjä ja pikkupuuhaa

toukka2013

-ÄITI ÄKKIÄ TÄNNE! Löysin tämän ällötyksen kasvimaasta! huusi tyttäremme.

Tarkemmin kun tutustuimme, ei se niin ällötys ollutkaan. Ihan sympaattisen oloinen.

Aika iso, sellainen pikkurillin paksuinen ja jotain 7 senttiä pitkä. Myös sellaiset mustahkot ”kasvot” (jos nyt katsoin oikeaa päätä) sillä oli.

Sieltä se oli löytynyt mullan seasta kun tytär oli mennyt kaivelemaan perunamaan pohjaa.

Tuleekohan siitä joku kaunis perhonen vai kenties jonkinsortin tuholainen? Voi kun tietäisi!

Tulee mitä tulee, me kuitenkin peittelimme otuksen huolellisesti takaisin multiin odottamaan metamorfosia… Noin mehukkaalla värityksellä olisi joku siivekäs sen aika äkkiä napannut parempiin suihin.

raparperi vaaka

Raparperipiirakkaa tai -mehua ei ihan vielä saada, mutta hyvällä alulla ollaan!

Kasvit ovat mielestäni kauneimmillaan ihan tässä kasvukauden alussa.

boysentuki tom tekeeSain ihan Kallilan alkuvaiheessa boysenmarjan trööppöjä yhdeltä  puutarhakummiltani, Seijalta Paimiosta.

Boysenmarja on aivan kamalan piikkinen ja tosi haastava ruohoa leikatessa. Varsinkin kun me ollaan istutettu se tuolleen keskelle pihaa, eikä mihinkään seinän viereen.

Viime kesänä se tuotti kuitenkin ihanan runsaan sadon, josta saatiin nauttia monella aamiaisella.

Toolboy katkaisi tontin nurkalta pari nuorta koivua ja teki niistä tukikehikon.

boysentuki valmiina

Tällainen siitä tuli.

boysenit puskassa

Toivottavasti taas tulisi yhtä paljon marjoja kuin viime vuonna.

Kyllä ystävät tietävät…

puutarhakirjan etusivu … miten hurahtaneen saa vielä hurahtaneemmaksi.

Sain viikonloppuvieraiksi yhtä lukuunottamatta kaikki lapsuudenystäväni. Jotka olen tietysti pakottanut lukemaan tätä nettipäiväkirjaa. Lueskelun tuloksena yksi heistä oli keksinyt täydellisen tuliaisen, josta nyt nautiskelen:

Uuden puutarhakirjan niteet I ja II vuosilta 1952 ja -54.

Jo aikaisemmin kaipailin yksinkertaisen puutarhurin opasta. Nyt kun lueskelen näitä hienoilla kuvilla varustettuja 1950-luvun kirjoja, huomaan ettei puutarhamaailma ole mihinkään muuttunut.

Hyvin maanläheisesti ja maalaisjärjellä kirjoitettua puutarhatietoa. Kiitos Frans Salonen ja Arvo Haapanen.

Ja tietysti Mollu ja Kuusankosken isotädin kirjajäämistö!

 

 

 

puutarhakirjan kuva kylväjästäKirjassa kerrotaan, että luostarilaitos on tuonut puutarhaviljelyn Suomeen joskus 1400-luvulla. Alkuaikoina kasvatettiin muun muassa Naantalin Birgittalaisluostarissa lääkekasveja, mutta myös jonkin verran syötäviä vihanneksia.

Kustaa Vaasan aikaan 1500-luvulla on annettu määräys, että ”kaikkiin aatelisten asemakartanoihin oli perustettava ”ryytimaat”. Tuolloin siis ihan hallinnon taholta edistettiin vihannesviljelyä.

1600-luvun lopulla turkulainen luonnontutkija Elias Tillandz ryhtyi perustamaan yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa.

1700-luvulla Carl von Linnen johdolla innostuttiin puutarhakulttuurista tiedepiireissä. Elettiin ”hyödyn aikakautta”, johon kasvitiede hyvin sopi.

Aateliskartanoista ja tieteen piiristä puutarhaviljely levisi seuraavaksi pappiloihin.

Vuonna 1768 Pietari Adrian Gadd julkaisi ensimmäisen suomenkielisen puutarhakirjan.

Kupittaalla Turussa on vuonna 1841 aloittanut Suomen ensimmäinen puutarhakoulu.

 

puutarhakirja tomaattisivuKirjasta löytyi kuva tomaatinviljelystä, joka tukee hyvinkin ajatustamme kokeilla tomaatin kasvatusta Kallilan suulin seinustalla.

Juuri tuon alimmaisen kuvan tapaan olimme ajatelleet laittaa ikkunalaseja nojaamaan seinään, jotta saamme tomaateille (ja basilikoille) kasvihuonemaisemmat olosuhteet.

Meillä on vaan niin kallioinen tontti, että täytyy käyttää kasvatuslaatikoita. Toolboylla on suunnittelutyö jo käynnissä…

KESÄÄ KOHDEN – Vaikka läpi sankan lumisateen!

Kevääseen kuuluu se, että keittiön kaikki laskutasot vuorataan erinäisillä idätys- ja esikasvatusviritelmillä (vaikka joka edellisvuonna onkin päätetty, ettei ”mitään tollasta aleta kyllä ensi vuonna yrittämään”).

Joskus joku niistä säilyy hengissä maahan istuttamiseen asti.

Täksi kesäksi yritetään kirsikka- ja tavallista tomaattia. Mies tekee niille laatikot ja sitten laitetaan vanhat ikkunalasit päälle nojaamaan suulin seinään. Basilikaa idätetään ajatuksena ne samat laatikot (ja ihan älyttömät määrät kotitekoista pestoa). Tytär haluaa idättää omaan maahansa mansikkaa. Lisäksi kelmun alla on juuri kylvetyt laventelit. Ne liittyvät yhteen kiviaidanvierusprojektiin. Siitä lisää kesemmällä.

Siemenperunat ostetaan sitten vähän myöhemmin naapurikylän tutulta perunakauppiaalta.

Me ollaan täysin omavaraisia nokkosen suhteen, joten olen ajatellut tehdä siitä lannoituslitkut. Keittoa ja lettujakin olen ajatellut kokeilla. Niistäkin sitten vähän myöhemmin, kun sulais nyt nuo enimmät lumet ensin.

Kasteluetäisyydellä…

… on nyt perustettu. Se oli työn ja tuskan takana (olen ehkä universumin huonoin ja kärsimättömin tietotekniinkan käyttäjä – tai sitten nämä alustat vaimitänämäsittenovatkin ovat ihan saamarin vaikeita käyttää).

Huhtikuun puoliväli lähestyy ja tänään tuli lunta vain noin kymmenisen senttiä. Mikä siis sen parempi päivä puutarha- ja torppariblogin avaamiselle. Tämä on yhden intomielisen harrastajapuutarhurin ja -torpparin päiväkirja. Intoa on edelleen enemmän kuin taitoa ja siksi jokainen onnistuminen on ihmeellinen yllätys ja epäonnistuminen oppia tuleville vuosille.

Muutama vuosi sitten päätin, että meidän perheen on aika aina välillä irtaantua kaupungista, päästä maaseudulle mullan tuoksuun. Tarvittiin siis torppa. Ja tietysti ajatuksen myyminen toiselle puoliskolle. Sille, jolla on hartiat, työkalut ja kaikkea sellaista näppärää taitoa, jolla päänitäyteiset visiot muuttuvat konkretiaksi.

Olen ylpeä siitä että olen luonut sekä sijoitus- että kiinteistönvälitysmaailmaan pari käytännöllistä uutta termiä. ”Sijoita raatamalla” on se sijoitusmaailmaan sopiva. Tällä ajatus myytiin sille perheen käytännöllisemmälle osapuolelle. Ostetaan TOSI halpa vanha torppa maalta ja sen jälkeen kaikki mitä sen eteen tehdään, on SIJOITTAMISTA. Se toimi!

Etsinnän ensisijainen kriteeri oli ”kasteluetäisyydellä”. Puutarhaa piti päästä hoitamaan. Sijainnin piti siis olla sellainen, että illassa ehtii käydä kotoa edestakaisin kastelemassa jos tarve vaatii. Tätä saa ihan vapaasti alkaa käyttää kiinteistöbisneksessä.

Image

Tuollainen löytyi. Tästä eteenpäin tulen kirjoittelemaan tänne kaikenlaisia kaupunkilaisharrastelijapuutarhurin ja -torpparin päiväkirjamerkintöjä. Saa lukea, kommentoida, neuvoa ja vinkata!