Mietteitä mäkituvalta – TAVAROIDEN TARINATAIVAS

Maalle kaipuun täyttymyksenä 13 vuotta sitten emme saaneetkaan pelkästään etsimäämme tosi halpaa taloa, jota ”sijoita raatamalla” -periaatteella kunnostaa. Punainen tupa omenapuiden ja valkoisten syreenien ympäröimänä oli kuin aikaikkuna, joka alkoi vastustamattomalla voimalla vetää puoleensa.

Enemmän kuin pois heitettävää ja uudistettavaa, löytyi tutkittavaa, ihmeteltävää ja opittavaa. Emme alkaneetkaan tehdä ja hankkia uutta, vaan saimme alkaa ottaa uudelleen käyttöön tavaroita, joilla on tarina.

u_vaaka_ulkotuli_sauna_terassi

Vanha saunan vesipata toimii tunnelmatulipaikkana nykysaunojille. Ajan patinoima vesisoikko viilentää kesäjuomat siinä missä modernimpi coolerikin.

u_pysty_korituoli_kattokruunu_saunakamari

Vakkoja on tehty käsityönä tavaran säilytykseen ja niitä on kulumisen myötä korjailtu ja paikkailtu. Kapeissa kangaspuissa kudotut ja keskeltä yhteen ommellut pellavaiset lakanat kyllä kutittelisivat, jopa raapisivat nykyihoa. Aikanaan ne ovat lisänneet käyttömukavuutta edeltäviin materiaaleihin verrattuna. Nyt ne tuovat patinaa ja tunnelmaa sisustukseen.

Mäkituvassamme on eletty aikana, jolloin lähes kaikki tehtiin omin käsin. Elettiin omavaraisesti ja yksinkertaisesti. Olemme löytäneet lähes kaikkea, mitä maaseututaloudessa on 1900-luvun aikaisempina vuosikymmeninä tarvittu elämiseen.

Vintagemuotia vintiltä löytyy vähemmän, mutta kovassa käytössä kulunutta, karunkaunista arjen tavaraa paljonkin. Kenelläkään meistä, vaikka kuinka kaupunkilaisiksi itsemme koemmekin, ei ole kovin monen sukupolven matka tähän elämään.

u_sauna_laudeliinat

Huolellisesti ommellut paikat ja nimikoinnit juuttisäkeissä ovat meille kulutussukupolvihyppäyksen tehneille ihmettelyn ja ihastelun kohde. Kuinka moni vielä osaa nimikoida? Siis mitä on nimikoiminen? Löytyykö monesta kauppakassista tai vanhoista farkuista paikkoja?

Nyt kesäsaunan laudeliinana toimivan juuttisäkin AS kertoo Alinasta, kylän ompelijattaresta, joka asui pikkutupaansa kahdestaan tyttärensä kanssa.

Vanhojen tavaroiden ja materiaalien säilömä historia lisää nykyasujan ja -saunojan onnellisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.

 

Mietteitä mäkituvalta – TAVAROIDEN TARINATAIVAS

Maalle kaipuun täyttymyksenä 13 vuotta sitten emme saaneetkaan pelkästään etsimäämme tosi halpaa taloa, jota ”sijoita raatamalla” -periaatteella kunnostaa. Punainen tupa omenapuiden ja valkoisten syreenien ympäröimänä oli kuin aikaikkuna, joka alkoi vastustamattomalla voimalla vetää puoleensa.

Enemmän kuin pois heitettävää ja uudistettavaa, löytyi tutkittavaa, ihmeteltävää ja opittavaa. Emme alkaneetkaan tehdä ja hankkia uutta, vaan saimme alkaa ottaa uudelleen käyttöön tavaroita, joilla on tarina.

u_vaaka_ulkotuli_sauna_terassi

Vanha saunan vesipata toimii tunnelmatulipaikkana nykysaunojille. Ajan patinoima vesisoikko viilentää kesäjuomat siinä missä modernimpi coolerikin.

u_pysty_korituoli_kattokruunu_saunakamari

Vakkoja on tehty käsityönä tavaran säilytykseen ja niitä on kulumisen myötä korjailtu ja paikkailtu. Kapeissa kangaspuissa kudotut ja keskeltä yhteen ommellut pellavaiset lakanat kyllä kutittelisivat, jopa raapisivat nykyihoa. Aikanaan ne ovat lisänneet käyttömukavuutta edeltäviin materiaaleihin verrattuna. Nyt ne tuovat patinaa ja tunnelmaa sisustukseen.

Mäkituvassamme on eletty aikana, jolloin lähes kaikki tehtiin omin käsin. Elettiin omavaraisesti ja yksinkertaisesti. Olemme löytäneet lähes kaikkea, mitä maaseututaloudessa on 1900-luvun aikaisempina vuosikymmeninä tarvittu elämiseen.

Vintagemuotia vintiltä löytyy vähemmän, mutta kovassa käytössä kulunutta, karunkaunista arjen tavaraa paljonkin. Kenelläkään meistä, vaikka kuinka kaupunkilaisiksi itsemme koemmekin, ei ole kovin monen sukupolven matka tähän elämään.

u_sauna_laudeliinat

Huolellisesti ommellut paikat ja nimikoinnit juuttisäkeissä ovat meille kulutussukupolvihyppäyksen tehneille ihmettelyn ja ihastelun kohde. Kuinka moni vielä osaa nimikoida? Siis mitä on nimikoiminen? Löytyykö monesta kauppakassista tai vanhoista farkuista paikkoja?

Nyt kesäsaunan laudeliinana toimivan juuttisäkin AS kertoo Alinasta, kylän ompelijattaresta, joka asui pikkutupaansa kahdestaan tyttärensä kanssa.

Vanhojen tavaroiden ja materiaalien säilömä historia lisää nykyasujan ja -saunojan onnellisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.

 

Vintagea vintiltä ja muuta vanhaa tavaraa

kasilaukku naulakossaAiemmin kerroinkin, että Kallila oli samalla suvulla siihen asti kun me ostimme sen. Sitä ei oltu juurikaan uudistettu, mitä nyt sähköt vedetty sisään joskus 50-luvulla(?). Me lämmitetään tupaa ja kamaria ja laitetaan ruokaa pääasiassa puuhellalla ja -uuneilla (ok myönnän, on kaksilevyinen sähköhella ja yksi irtopatteri myös, mutta kuitenkin). Laitan puuversioista joskus kuvia ja sitten joku voisi antaa vinkkeja, miten tuollaisia pitää lähteä kunnostamaan, kun sekin tulee eteen tässä joskus…

No, pointti tässä kirjoituksessa on se, että talosta löytyi myös kokolailla 114-vuotisen historiansa aikana kertyneet tavarat. Eikä juuri mitään ole heitetty pois. Paitsi rikkinäinen lasi- ja posliinitavara, joita muuten löytyy ympäri pihaa, kivien välistä ja kiviaidan juuresta. Ennen aikaan (tai ainakin tässä torpassa) on tainnut olla tuollainen lasin ”kierrätys”järjestelmä käytössä. Tytär löytää jatkuvasti uusia ”aarteita” maata kaivaessaan.

Tuossa oikealla on yksi tyttären löytö vintiltä (kun hän saa kavereita Kallillaan, on suosituin tekeminen ”penkominen vintillä”). Tuo on varmasti otettu käsivarrelle kun lähdetty käymään kirkonkylällä Kalannissa tai joskus jopa ihan Uudessakaupungissa asti. Mitäköhän vuosilukua olisi, 60- tai 70?

No, vintagea vintiltä kuitenkin ja taas käytössä!

ratulointikamat 2012Kaikenlaista hyötytavaraa on ollut paljon. Ja ennenhän kaikki oli puuta. Kaikki säilytys- ja kuljetuslaatikot sun muut. Ne ovat nykyihmisen silmissä aivan upeita tavaroita!

Niitäkin on onneksi Kallilassa vähän säilynyt. Nyt niitä kaivellaan esiin, ihastellaan ja puhdistellaan nykyajan hyötykäyttöön, sisustamiseen.

Huoh, ennen kaikki tavara tuntui liittyvän elämästä selviytymiseen ja hengissä pysymiseen, nyt sillä sisustetaan. Voi tätä elämämisen sietämätöntä helppoutta.

Tuosta etualla olevasta tuli meille kotiin sohvan sivupöytä ja muissa säilytetään kaikenlaista muuten pöydillä lojuvaa kamaa.

 

 

(Sille ei voi mitään, että ne kotona näyttävät usein tällaisilta…)

puulaatikko taynna kamaa