Mietteitä mäkituvalta – TAVAROIDEN TARINATAIVAS

Maalle kaipuun täyttymyksenä 13 vuotta sitten emme saaneetkaan pelkästään etsimäämme tosi halpaa taloa, jota ”sijoita raatamalla” -periaatteella kunnostaa. Punainen tupa omenapuiden ja valkoisten syreenien ympäröimänä oli kuin aikaikkuna, joka alkoi vastustamattomalla voimalla vetää puoleensa.

Enemmän kuin pois heitettävää ja uudistettavaa, löytyi tutkittavaa, ihmeteltävää ja opittavaa. Emme alkaneetkaan tehdä ja hankkia uutta, vaan saimme alkaa ottaa uudelleen käyttöön tavaroita, joilla on tarina.

u_vaaka_ulkotuli_sauna_terassi

Vanha saunan vesipata toimii tunnelmatulipaikkana nykysaunojille. Ajan patinoima vesisoikko viilentää kesäjuomat siinä missä modernimpi coolerikin.

u_pysty_korituoli_kattokruunu_saunakamari

Vakkoja on tehty käsityönä tavaran säilytykseen ja niitä on kulumisen myötä korjailtu ja paikkailtu. Kapeissa kangaspuissa kudotut ja keskeltä yhteen ommellut pellavaiset lakanat kyllä kutittelisivat, jopa raapisivat nykyihoa. Aikanaan ne ovat lisänneet käyttömukavuutta edeltäviin materiaaleihin verrattuna. Nyt ne tuovat patinaa ja tunnelmaa sisustukseen.

Mäkituvassamme on eletty aikana, jolloin lähes kaikki tehtiin omin käsin. Elettiin omavaraisesti ja yksinkertaisesti. Olemme löytäneet lähes kaikkea, mitä maaseututaloudessa on 1900-luvun aikaisempina vuosikymmeninä tarvittu elämiseen.

Vintagemuotia vintiltä löytyy vähemmän, mutta kovassa käytössä kulunutta, karunkaunista arjen tavaraa paljonkin. Kenelläkään meistä, vaikka kuinka kaupunkilaisiksi itsemme koemmekin, ei ole kovin monen sukupolven matka tähän elämään.

u_sauna_laudeliinat

Huolellisesti ommellut paikat ja nimikoinnit juuttisäkeissä ovat meille kulutussukupolvihyppäyksen tehneille ihmettelyn ja ihastelun kohde. Kuinka moni vielä osaa nimikoida? Siis mitä on nimikoiminen? Löytyykö monesta kauppakassista tai vanhoista farkuista paikkoja?

Nyt kesäsaunan laudeliinana toimivan juuttisäkin AS kertoo Alinasta, kylän ompelijattaresta, joka asui pikkutupaansa kahdestaan tyttärensä kanssa.

Vanhojen tavaroiden ja materiaalien säilömä historia lisää nykyasujan ja -saunojan onnellisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.

 

Mietteitä mäkituvalta – TAVAROIDEN TARINATAIVAS

Maalle kaipuun täyttymyksenä 13 vuotta sitten emme saaneetkaan pelkästään etsimäämme tosi halpaa taloa, jota ”sijoita raatamalla” -periaatteella kunnostaa. Punainen tupa omenapuiden ja valkoisten syreenien ympäröimänä oli kuin aikaikkuna, joka alkoi vastustamattomalla voimalla vetää puoleensa.

Enemmän kuin pois heitettävää ja uudistettavaa, löytyi tutkittavaa, ihmeteltävää ja opittavaa. Emme alkaneetkaan tehdä ja hankkia uutta, vaan saimme alkaa ottaa uudelleen käyttöön tavaroita, joilla on tarina.

u_vaaka_ulkotuli_sauna_terassi

Vanha saunan vesipata toimii tunnelmatulipaikkana nykysaunojille. Ajan patinoima vesisoikko viilentää kesäjuomat siinä missä modernimpi coolerikin.

u_pysty_korituoli_kattokruunu_saunakamari

Vakkoja on tehty käsityönä tavaran säilytykseen ja niitä on kulumisen myötä korjailtu ja paikkailtu. Kapeissa kangaspuissa kudotut ja keskeltä yhteen ommellut pellavaiset lakanat kyllä kutittelisivat, jopa raapisivat nykyihoa. Aikanaan ne ovat lisänneet käyttömukavuutta edeltäviin materiaaleihin verrattuna. Nyt ne tuovat patinaa ja tunnelmaa sisustukseen.

Mäkituvassamme on eletty aikana, jolloin lähes kaikki tehtiin omin käsin. Elettiin omavaraisesti ja yksinkertaisesti. Olemme löytäneet lähes kaikkea, mitä maaseututaloudessa on 1900-luvun aikaisempina vuosikymmeninä tarvittu elämiseen.

Vintagemuotia vintiltä löytyy vähemmän, mutta kovassa käytössä kulunutta, karunkaunista arjen tavaraa paljonkin. Kenelläkään meistä, vaikka kuinka kaupunkilaisiksi itsemme koemmekin, ei ole kovin monen sukupolven matka tähän elämään.

u_sauna_laudeliinat

Huolellisesti ommellut paikat ja nimikoinnit juuttisäkeissä ovat meille kulutussukupolvihyppäyksen tehneille ihmettelyn ja ihastelun kohde. Kuinka moni vielä osaa nimikoida? Siis mitä on nimikoiminen? Löytyykö monesta kauppakassista tai vanhoista farkuista paikkoja?

Nyt kesäsaunan laudeliinana toimivan juuttisäkin AS kertoo Alinasta, kylän ompelijattaresta, joka asui pikkutupaansa kahdestaan tyttärensä kanssa.

Vanhojen tavaroiden ja materiaalien säilömä historia lisää nykyasujan ja -saunojan onnellisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.

 

KAHVI KAUNISTAA

P1040349”Tilkkanen Vähittäiskauppiaiden kahvia keventää mieltänne silloinkin kun olette allapäin. Ja iloiset ajatukset tekevät kauniimmaksi. Kohtuullisesti nautittuna onkin Veekoo-kahvi mitä terveellisin nautintoaine. Se poistaa väsyneisyyden, luo vilkkautta, iloisuutta ja hyväntuulisuutta…”

Oho, tänä päivänä tuollaisilla sanoilla markkinoitaisiin varmaan jo ihan eri aineita.

Aamupäivä on tähän mennessä kulunut sateen ropinaa kuunnellessa. Hyvällä idulla jo olevat Timot odottavat edelleen pussissa porstuassa ja jäänevät sinne odottelemaan pääsisäistä. Niinhän se kuluu sitten kahvia juodessa tämä sunnuntai. Tai ainakin kahvipurkkeja tuijotellessa ja menneitä pohdiskellessa.

En ole mikään keräilijä siinä mielessä, että kiertelisin kirppareita ja vanhan tavaran kauppoja tällaisia metsästäen. Vuosisataisesta torpasta löytyi minulle ihan riittävästi kahvin säilyttämisen historiaa. Aikani kuluksi aloin sijoittaa noita nurkista löytyneitä kahvipurkkeja aikajanalle. Toisten kohdalla se oli helpompaa kuin toisten.

P1040350”Rakennat Suomelle stadionia juomalla STADION kahvia”. Tämä KUTSU-kahvipurkki sijoittuu jonnekin kohtaa 1930-lukua. Olympiastadionin rakennustyöt aloitettiin 12. helmikuuta vuonna 1934 ja stadion vihittiin käyttöön 12. kesäkuuta 1938. Niin on sitten täällä Stenvallinkin torpassa annettu oma panos tuolle projektille.

P1040352Myös tuo Pauligin Juhla-sekoitus oli helppo. Se kun oli kannen mukaan voittanut kultamitalin Suomen Messujen yhteydessä järjestetyssä laatukilpailussa vuonna 1935.

 

 

 

 

P1040354Veekoo-Tirrosen Kahvipaahtimo on toiminut Turussa, mutta tuon kauniin oranssi-keltaisen purkin sijoittaminen aikajanalle oli haastavampaa.

Purkissa oleva vaaka-logo on Vähittäiskauppiaitten liiton, joka on perustettu 1920-luvulla, ja jota on edeltänyt vuonna 1859 sallittu kauppojen perustaminen maaseudulle. Siihen asti kun kaupankäyntioikeus oli vain kaupunkilaisilla.

vahittaiskauppiaat kahvimainosVeekoo-kahvi on ollut yksi Vähittäiskauppiaitten liiton myymistä kahveista.

P1040358

 

Se, miksi ihmeessä tästä kalantilaistorpasta, kahvipurkkien joukosta, löytyi purkki Ilfordin röntgenfilmien kehitejauheelle, säilyy kuitenkin salaisuutena.

 

Vintagea vintiltä ja muuta vanhaa tavaraa

kasilaukku naulakossaAiemmin kerroinkin, että Kallila oli samalla suvulla siihen asti kun me ostimme sen. Sitä ei oltu juurikaan uudistettu, mitä nyt sähköt vedetty sisään joskus 50-luvulla(?). Me lämmitetään tupaa ja kamaria ja laitetaan ruokaa pääasiassa puuhellalla ja -uuneilla (ok myönnän, on kaksilevyinen sähköhella ja yksi irtopatteri myös, mutta kuitenkin). Laitan puuversioista joskus kuvia ja sitten joku voisi antaa vinkkeja, miten tuollaisia pitää lähteä kunnostamaan, kun sekin tulee eteen tässä joskus…

No, pointti tässä kirjoituksessa on se, että talosta löytyi myös kokolailla 114-vuotisen historiansa aikana kertyneet tavarat. Eikä juuri mitään ole heitetty pois. Paitsi rikkinäinen lasi- ja posliinitavara, joita muuten löytyy ympäri pihaa, kivien välistä ja kiviaidan juuresta. Ennen aikaan (tai ainakin tässä torpassa) on tainnut olla tuollainen lasin ”kierrätys”järjestelmä käytössä. Tytär löytää jatkuvasti uusia ”aarteita” maata kaivaessaan.

Tuossa oikealla on yksi tyttären löytö vintiltä (kun hän saa kavereita Kallillaan, on suosituin tekeminen ”penkominen vintillä”). Tuo on varmasti otettu käsivarrelle kun lähdetty käymään kirkonkylällä Kalannissa tai joskus jopa ihan Uudessakaupungissa asti. Mitäköhän vuosilukua olisi, 60- tai 70?

No, vintagea vintiltä kuitenkin ja taas käytössä!

ratulointikamat 2012Kaikenlaista hyötytavaraa on ollut paljon. Ja ennenhän kaikki oli puuta. Kaikki säilytys- ja kuljetuslaatikot sun muut. Ne ovat nykyihmisen silmissä aivan upeita tavaroita!

Niitäkin on onneksi Kallilassa vähän säilynyt. Nyt niitä kaivellaan esiin, ihastellaan ja puhdistellaan nykyajan hyötykäyttöön, sisustamiseen.

Huoh, ennen kaikki tavara tuntui liittyvän elämästä selviytymiseen ja hengissä pysymiseen, nyt sillä sisustetaan. Voi tätä elämämisen sietämätöntä helppoutta.

Tuosta etualla olevasta tuli meille kotiin sohvan sivupöytä ja muissa säilytetään kaikenlaista muuten pöydillä lojuvaa kamaa.

 

 

(Sille ei voi mitään, että ne kotona näyttävät usein tällaisilta…)

puulaatikko taynna kamaa