RENTUN RUUSUA RUOKAPÖYTÄÄN

Photo (1)Perjantaipäivän sadetta seurasi seesteisen kaunis ilta. Edessä oleva viikonloppu yksinään sai terapeuttisen alun kyläyhdistyksen saunalla, jonka lauteilla arjen tapahtumat muuttuivat pulinaksi ja nauruksi yhdeksän naisen ja kahden miehen voimin. Parsasta oli puhetta – kuinka joku oli juuri kokeillut sitä ensimmäistä kertaa – onko se niin maineensa makuista ja niin edelleen.

Tämä johti ajatukset omiin kauden antimiin, ja Kallilaan palattuani vetäisin kumisaappaat jalkaan ja lähdin pihakierrokselle. Maitohorsma on näyttäytynyt minulle vain yhtenä pahaisista puutarhan rikkakasveista, mutta nyt keräilin ihastuksissani sen tuoreita violoetinpunertavanvihreitä versoja. Kauniisti rapsahtivat poikki, ja rapean makoisia olivat ihan siinäkin maistettuna – ei lainkaan puumaisia ja kitkeriä.

Juuri nyt kasvun sävyt ovat parhaimmillaan: versoissa, nupuissa, kasvavissa lehdissa ja ensimmäisissa kukinnoissa – aivan hurmaavaa. Maitohorsmaa on käytetty niin ruokana kuin rohtonakin. Itse halusin kokeilla sitä parsan tapaan valmistettuna, mutta yhtälailla sen nuorta vartta tai myöhemmin lehteä voi sekoittaa salaattiin tai hauduttaa teeksi. Rohtona sen sanotaan toimivan tulehdusta ehkäisevänä ja suoliston kuntoa parantavana sekä närästystä helpottavana. Lisää näistä voi lukea vaikka Raija ja Jouko Kivimetsän kirjasta Hulluna hortaan – Hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista.

Photo (2)Minä tietysti keskityin kulinaarisiin kokeiluihin. Puutarhasta koriin päätyi tuon ”luonnonparsan” lisäksi nokkosta, ruohosipulia ja raparperia.

Nokkosella ja ruohosipulilla vahvistin sitruunaisen lisukekastikken makua. Ensin siis sulattelin vähän voita pannulla ja lisäsin jauhoja. Hetken kypsennyksen jälkeen lisäsin ihan ehtaa kermaa ja saostutin kastikkeeksi. Sitten vaan kasvislientä, ryöpätyt ja hienonnetut nokkoset sekä ruohosipulisilppu joukkoon. Ja siis, aivan herkullinen kastike siitä tulikin (okei, ei mikään kevytversio, mutta ei sitä kuulu kauhakaupalla syödäkään).

Photo (4)Horsmat keitin nopeasti suolavedessä. Paistoin kuumalla valurautapannulla possun ulkofilepihvin ja kokosin näistä yhden naisen illalliseni.

Ja arvioni kokonaisuudesta?

Visuaalisesti ensikokeiluni ei silmiä hivele (saatat huomata sen suhteellisen runsaasta kuvan häivytystehosteesta…). Ruokajuomana nautiskelin muuten kuivaa Codorniu Classicoa. Kyllä, kevään makua!

Toisella kerralla paloittelisin nuo horsmat suupaloiksi jo ennen keittämistä, olivat nimittäin aikas hankalia leikattavia kypsinä. Maku oli kyllä hyvä, eikä juuri ihmeemmin parsasta poikennut, ehkä jopa jollain tapaa täyteläisempi. Aion kokeilla horsmaa myös salaatissa.

Photo (3)Miksikäs sitten sitten nuo raparperit?

Niistä syntyi tietysti kauden tarte tatin, ikisuosikkini näin keväällä. Taikina syntyy nopsaan nypityistä voista, jauhoista ja tomusokerista, joihin sekoitellaan lopuksi kananmuna. Valurautapannu on tämänkin herkun tekemiseen tosi hyvä. Ensin vaan pannulla voita, sokeria ja raparperin isoja paloja karamellisoitumaan. Sitten taikinakansi päälle ja uuniin kypsymään ja rapeutumaan.

Photo (5)

Mumskillebaba!

P.S. Ruoka on aina parempaa seurassa, mutta jotenkin tuntuu, että nämä luonnonruokakokeilut kannattaa tehdä silloin kun viettää omia hiljaisuuden retriittejään…