Onneksi ei hötkyilty

valkeakuulas13Olen jossain vaiheessa maininnutkin Kallilan pihassa kasvavat vanhat omenapuut, jotka ovat kyllä hyvin kauniita, mutta tuottavat KAMALAT määrät syötäväksi kelpaamatonta roskaomenaa.

Joskus edellisvuonna karsimme niistä oksia aika reippaasti, ja olin pyhästi päättänyt että ne kaadetaan pois mahdollisimman pian.

Karsimista seuraavana keväänä ne yllättivät meidät olemalla kokonaan kukkimatta. Joten emme joutuneet haravoimaan ja kärräämään niitä roskaomenoitakaan pitkin syksyä. Sinä kesänä ne sitten välttyivät kaatamiseltakin.

Ja arvatkaapas, miten varsinkin toinen niistä on yllättänyt meidät tänä vuonna?

No, tuottamalla mitä parhaimman makuisia vanhan ajan valkeakuulaita! Myös toisen puun vähän kaneliomenaa tai sensuuntaista muistuttavien omenoiden maku on parantunut ja entinen karvaus on vähentynyt.

Joten mitä tästä opimme, ei pidä vaihtaa vanhaa liian helposti – pienellä huolenpidolla se vaan paranee!

POIKITTAISET SALAMAT EIVÄT ISKE RUOHONLEIKKAAJAAN (ja vähän viljelysuunnittelua)

sadepisarat pihlajanoksallaVähän harmitti, kun huippuhienon päivän jälkeen kesäparatiisiin saapuessani laskeutui pimeys, alkoi sataa, salamoida ja jylistä niin, että ruohoa leikatessa sai ihan pohtia touhun turvallisuutta.

Kaupunkilaismaalaisjärjelläni päättelin kuitenkin, että poikittaiset salamat eivät iske ruohonleikkaajaan. Eivätkä maahan siis noin yleensäkään.

Sitten menin kyläyhdistyksen saunalle, ja siellä yksi isäntämies kertoi alalauteella istuskellen niin tyytyväisenä, kuinka parasta tällainen lämmin sade on maalle tällä hetkellä. Ei harmittanut tämän jälkeen enää yhtään. Vesi oli uintisyvyydellä 17,2 asteista ja saunalla hyvät lämmöt. Tuli taas puhdistunut olo.

kasvimaasuunnitelma2 2013

Kasvimaasuunnitelmat täsmentyvät nyt, kun on tarkasti tiedossa, missä puitteissa tänä kesänä viljellään. Siemen- ja taimiostoksilla käyminen on siemenperunoiden hankkimisen ohella yksi kevään huipputapahtumista. Sinne pääsin viime viikolla.

Ostosreissu vaati sekin huolellisen valmistautumisen ja suunnittelun. (Toolboy alkoi kyllä näyttää samanaikaisesti huolestuneelta ja kyllästyneeltä, kun huomasi minun kaivaneen tyttären värikynät esille…) Mutta minkäs teet, kun inspiraatiota pukkaa.

Tuon kuvan perusteella laadittiin tämän kevään ostoslista. Ennen kylvämistä maan muokkausta pitää edelleen vähän jatkaa. Lavoihin lisätään vielä sellaista monivuotista turvemultaa ja enemmän kalkkia, jotta siitä saisi vielä vähän muhevampaa.

Aika tuollaisilla perusjutuilla mennään noiden kasvien suhteen. Tytär toivoo paljon pinaattia (=> keittoa) ja toolboy punajuurta (hyvää kesällä ihan voissa paistettuna ja yrtein maustettuna, talvella säilöttynä vorschmackin kanssa). Roomansalaatti on ehdoton, ja yksi kesän suosikkiruoka onkin caesar salaatti kanalla tai ravunpyrstöillä. Oih, oikein nousee vesi jo kielelle.

kukat vanhassa omppupuussaMeillä on kaksi kaunista (minun mielestäni, en tiedä onko kukaan muu samaa mieltä) vanhaa omenapuuta, jotka tuottavat ihan mielettömät määrät ihan turhia ja jopa pahan makuisia omenoita.

Mutta voi, kuinka kauniita ne ovat aina keväällä kukkiessaan! Ja minä vuodenaikana hyvänsä muutenkin. Ja sitä paitsi, meidän riippukeinu on alusta asti ollut viritettynä juuri noiden kahden vanhan puun väliin.

Sellaisia japanilaisvaikutteisia, kun ovat vuosikymmeniä kasvaneet, ja aina välillä eri tavoin leikkailtu.

Viime keväänä ne eivät jostain syystä kukkineet ollenkaan, mutta nyt näyttää olevan tulossa paljon kukkia.

Vanhojen puiden kaataminen on minulle jotenkin kovin vaikeaa, mutta ehkä näiden tilalle voisi laittaa uusia, paremman makuisia hedelmiä tuottavia puita tilalle.

Mutta silti, nyyh…

Sellainen tunnustus täytyy tehdä, että laventeliprojekti on peruttu. Ihan kuolleita ovat ne tähän asti muutaman vuoden hengissä säilyneet ja jo hienon puuvartiset laventelini. Ei se mitään – olen alkanut suunnitella tilalle niittykasviprojektia. Tämä on se projektityöntekijän vahvuus – äkkinäiset korjausliikkeet niin, että näyttävät jonkinlaiselta kehitykseltä kuitenkin…

nokkosetMutta näitä alkuja meillä näyttää olevan hyvin! Eli ei hätää – nokkosprojekti jatkuu…