ÄMMÄNKIELIKEITTOA á la KALLILA

pinaattikeraMiksi nuo vanhan kansan arjen asioille antamat nimitykset onkin niin usein johdettu tuolla tavalla!

No, äkäinen, polttava, kihelmöivä.

Kai siitä jotain suomalaista naistyyppiä on löydettävissä. Varsinkin silloin kun oikein kututtaa, saattaa itsekukin meistä sisarista heittäytyä hieman pisteliääksi.

Nokkosella on vahva maine pihojen harmillisena kiusankappaleena. Kuten meillä Kallilan nurkissakin. Nyt halusin kokeilla sitä ruoanlaitossa.

Minulla on ollut myös sellainen kiero motiivi asiaan: olen ihan varma, että jos onnistun saamaan siitä jotain herkullista aikaan, niin johan häviää tuo kasvi meidän pihalta. Eli tavallaan on kyse myös rikkaruohojen torjuntayrityksestä.

(Tuossa kerällä ovat nokkosen lehdet ryöpättynä, valutettuna ja tiiviiksi koottuna, jotta hienontaminen on helppoa.)

nokkosetEi siis muuta kuin suojaavat käsineet ja vaatteet äidille ja tyttärelle, ja sukellus nokkospuskiin lehtiä riipimään. Tällä hetkellä kasvit ovat vielä aika pieniä ja tuoreita, joten lopputuloksesta odotettiin niin hyvää kuin nokkosesta voi saada.

Polttavia kuitenkin! Tuo polttiaiskarvojen sisältämien aineosien lista on aika vaikuttava: asetyylikoliinia, histamiinia, serotoniinia, muurahaishappoa, etikkahappoa, sitruunahappoa, foolihappoa, pantoteenihappoa, biotiinia ja koliinia! Mikä rooli tässä maailmankaikkeudessa mahtaa olla noillakin kaikilla?!

Hyvä olisi kuulemma kerätä nokkosen lehdet aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin nitraattipitoisuus on alimmillaan. Eikä ihan huussin kulmalta (vaikka meillä on ollut kyllä sellainen umpinainen kompostoiva käymälä jo vuodesta 2007, joten kai sekin ympäristö jo alkaa aika sopivaa olla.)

Kun alkaa lueskella aiheesta, huomaa että nokkosessa on paljon hyviä puolia. Nokkosen siemeniä voi käyttää rohtona tai mausteeksi (enpä ole kyllä koskaan ajatellut, että nokkosessa edes on siemeniä). Lehtiä käytetään ravinnoksi, kuten keittoihin, lettuihin, leivontaan tai jauheena. Niitä käytetään myös kosmetiikassa, värjäykseen tai karjan rehuna. Nokkosen varsista saa hyvää kuitua, josta voi tehdä lankaa, kangasta, paperia tai köyttä (nyt mennään niin ekstremen puolelle, en kyllä aio vielä kokeilla, ehkä sitten ensi vuonna…). Koko kasvia voi hyödyntää lannoituksessa (ja tätä kokeillaankin jo tänä kesänä).

Nokkosessa on vaikka mitä ihmiselle hyviä asioita. B1-6 vitamiineja, K-, D- ja E-vitamiineja, hiukan jodia, vapaita aminohappoja, C-vitamiinia, beetakaroteenia, kalsiumia, kaliumia, rautaa jnejne. Ilmankos se on valittu vuoden 2012 rohdoskasviksikin.

Oleellista tietysti on, että ruoanvalmistuksessa sitä ei pidä liian pitkään keittää, ettei tärkeät ravintoaineet häviä. Hyvä on sekoitella niitä kiehuvassa vedessä niin, että väri vaihtuu tummemman vihreäksi.

nokkoskeitto-ohjeTyttären kesän lempiruoka on pinaattikeitto. Nyt kokeilimme, palvelisiko nokkonen samaa herkkutarkoitusta.

Sovelsin kolmea netistä googlaamaani nokkoskeittoreseptiä (Kotiliesi, Kodin kuvalehti, Maku.fi).

Yleensäkin ruoanlaitto on nykyään sellaista, että googlailee eri reseptejä ja sitten yhdistelee niitä.

Muskottipähkinän otin mukaan yhdestä reseptistä, sokeriripauksen toisesta (suolaisen ja makean salaliitto on yllättävän monen ruoan salaisuus).

nokkoskeittoTuossa alla kokeilun lopputulos!

Kallilan koemaistajien ensimmäinen raati kokoontui maistelemaan.

Nokkosen tuoksu oli yllättävän miellyttävä jo ryöpätessä. Maku on pehmeä. Mielestäni nokkonen antoi ihan hyvällä tavalla erilaisen maun keittoon kuin pinaatti. Tytär tykkäsi! Äiti myös. Toolboy antoi sellaisen ”ihan hyvää” -arvosanan (mutta ei olekaan tuollaisten keittojen ylin ystävä).

Tätä tehdään uudelleenkin. Kokeilkaa tekin!