Rakasta rikkaruohojasi

On jo tullut todettuakin, että Kallilan ”tilalla”  on hyvä rikkaruoho-omavaraisuuden aste. Elämä muuttui helpommaksi, mielenkiintoisemmaksi ja nautinnollisemmaksi siinä vaiheessa, kun hävittämistaistelun sijaan aloimmekin rakastaa niitä.

tomaattifetasalaatti maitohorsmalla ja paistetuilla voikukilla pysty

Tomaattifetasalaatti maitohorsmalla ja paistetuilla voikukan nupuilla hivelee kotipuutarhurin makunystyröitä.

Varsinkin kevät ja alkukesä ovat luonnonruoan ystävän juhla-aikaa.

Oman kasvimaan satoa odotellessa löytyy paljon kokeiltavaa ja maisteltavaa.

Illan menu oli nokkosfetapiiras tomaattisalaatilla.

Tomaattisalaatin jujuna oli, että kaikki vihreä oli oman pihan luonnonkasveista.

Maitohorsma on parhaimmillaan juuri nyt. Kymmensenttistä – rapsakan ja pehmeän makuista, vähän parsamaista herkkua, jota voi rouskutella ihan suoraan maastakin varsineen ja lehtineen.

Samoin voikukan nuput (kiitos Jyväskylään vinkistä <3). Niitä kannattaa kerätä aivan nuppuvaiheessa ja poistaa kokonaan kitkerältä maistuva varsi.

maitohorsmat maassa vaaka

Maitohorsmaa parhaimmillaan: noin kymmensenttisenä pikkupiiskana. Sekä lehdet että varret ovat hyvää syötävää. Kelpaa salaattiin sellaisenaan. Jotkut myös paistavat pannulla parsan tapaan.

voikukka nuput valurautapannulla pysty

Aivan nupullaan poimitut voikukat, joista kaikki varsi on poistettu, pannulla öljyssä paistumassa. Ripaus suolaa ja pippuria päälle. Sitruunakin varmisti sopisi!

 

nokkonen maitohorsma voikukan nuput leikkuulaudalla pysty

Nokkosfetapiiraan ohjeeksi kelpaa mikä tahansa lukuisista pinaattifetapiiraan ohjeista, joita netistä löytyy.

Itse tykkään korvata pienen osan vehnäjauhoista kauraleseillä. Se tuo pohjaan mukavaa rapeutta.

Nokkonen sekoitetaan tietysti ryöpättynä ja hienonnettuna munakermamaidon joukkoon.

RAKASTA SIIS RIKKARUOHOJASI. NAUTI NIIDEN HERKÄSTÄ ALKUKESÄN KAUNEUDESTÄ. MAISTELE JA KOKEILE ERI TAVOIN VALMISTETTUNA.

Muista kuitenkin aina varmistaa kunnolla, että olet tunnistanut kasvit varmasti oikein!

 

 

 

 

VOI MIKÄ HERKULLINEN LÖYHKÄ!

nokkoslitkuastiaKesä on todellakin räjähtänyt käyntiin tänä vuonna. (Ja tietysti heti joku oli radiossa uhkailemassa, että näin se menee nopeasti ohikin. Niinpä kai, mutta nyt se ON!)

Olosuhteet ovat olleet ihanteelliset myös nokkoslitkun kehittymiselle. Tänään päätin siivilöidä sen toiseen astiaan ja laittaa uudet nokkoset muhimaan.

Uskomattoman kamala löyhkä! Tuntuu, että kädet lemuavat yhä siltä käyneen ja mädäntyneen ja mitä muuta kamalaa tähän vielä keksisin sekoitukselta. Kaksi yhdeksänvuotiasta yökkäili vieressä kun suoritin operaatiota.

Mutta, katsokaa tuota säilytysastiaa! Toolboy näytti taas olevansa nimensä veroinen: teki tuosta vaan yhtäkkiä tuollaisen hanallisen synsteemin, josta voi suoraan kastelukannun pohjalle lorottaa lannoitetta.

Siis hieno, eikö!!

 

puutarhurinpöytäSitten hän teki vielä viereen tuollaisen puutarhurinpöydänkin! (Autoin kantamisessa.)

Tiskipöytätasosta kiitokset naapurin Heikille! Taiteilijan työhuoneelta maatyötasoksi. Sellainen sen työtason elinkaari.

NOKKONEN TOIMII!

nokkoset korissa ja litkuksiOn se kumma juttu, miten suhtautuminen johonkin asiaa voi muuttua nopeasti.

Se kirottu polttiainen marjapuskien juurella muuttui yhtäkkiä  herkulliseksi ruoan raaka-aineeksi.

Samalla kun revin parhaimpia lehtiä varsista ryöppäystä varten, laitoin loput varsista sankoon ja valutin vettä päälle. Nyt ne siellä muhivat, ja syntyy toivottavasti hyvää lannoituslitkua. Sen toimivuuden testaaminen jää vielä vähän myöhempään…

nokkosfetapiirasKokeilin keskiviikon iltaruoaksi nokkos-fetapiirakkaa. Ja tiedättekö mitä, se oli hyvää! Nokkonen toimii aivan pinaatin tavoin, joten pinaattireseptejä voi hyvin soveltaa nokkoseen (paitsi tietysti jos aikoo laittaa pinaattia tuoreena suoraan salaattiin tms…)

Saapa nähdä, löytyykö meidän tontilta yhtään nokkosta ensi kesänä nyt, kun sen hyvyys ja hyödyllisyys on ihan omin aistein todettu!

ÄMMÄNKIELIKEITTOA á la KALLILA

pinaattikeraMiksi nuo vanhan kansan arjen asioille antamat nimitykset onkin niin usein johdettu tuolla tavalla!

No, äkäinen, polttava, kihelmöivä.

Kai siitä jotain suomalaista naistyyppiä on löydettävissä. Varsinkin silloin kun oikein kututtaa, saattaa itsekukin meistä sisarista heittäytyä hieman pisteliääksi.

Nokkosella on vahva maine pihojen harmillisena kiusankappaleena. Kuten meillä Kallilan nurkissakin. Nyt halusin kokeilla sitä ruoanlaitossa.

Minulla on ollut myös sellainen kiero motiivi asiaan: olen ihan varma, että jos onnistun saamaan siitä jotain herkullista aikaan, niin johan häviää tuo kasvi meidän pihalta. Eli tavallaan on kyse myös rikkaruohojen torjuntayrityksestä.

(Tuossa kerällä ovat nokkosen lehdet ryöpättynä, valutettuna ja tiiviiksi koottuna, jotta hienontaminen on helppoa.)

nokkosetEi siis muuta kuin suojaavat käsineet ja vaatteet äidille ja tyttärelle, ja sukellus nokkospuskiin lehtiä riipimään. Tällä hetkellä kasvit ovat vielä aika pieniä ja tuoreita, joten lopputuloksesta odotettiin niin hyvää kuin nokkosesta voi saada.

Polttavia kuitenkin! Tuo polttiaiskarvojen sisältämien aineosien lista on aika vaikuttava: asetyylikoliinia, histamiinia, serotoniinia, muurahaishappoa, etikkahappoa, sitruunahappoa, foolihappoa, pantoteenihappoa, biotiinia ja koliinia! Mikä rooli tässä maailmankaikkeudessa mahtaa olla noillakin kaikilla?!

Hyvä olisi kuulemma kerätä nokkosen lehdet aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin nitraattipitoisuus on alimmillaan. Eikä ihan huussin kulmalta (vaikka meillä on ollut kyllä sellainen umpinainen kompostoiva käymälä jo vuodesta 2007, joten kai sekin ympäristö jo alkaa aika sopivaa olla.)

Kun alkaa lueskella aiheesta, huomaa että nokkosessa on paljon hyviä puolia. Nokkosen siemeniä voi käyttää rohtona tai mausteeksi (enpä ole kyllä koskaan ajatellut, että nokkosessa edes on siemeniä). Lehtiä käytetään ravinnoksi, kuten keittoihin, lettuihin, leivontaan tai jauheena. Niitä käytetään myös kosmetiikassa, värjäykseen tai karjan rehuna. Nokkosen varsista saa hyvää kuitua, josta voi tehdä lankaa, kangasta, paperia tai köyttä (nyt mennään niin ekstremen puolelle, en kyllä aio vielä kokeilla, ehkä sitten ensi vuonna…). Koko kasvia voi hyödyntää lannoituksessa (ja tätä kokeillaankin jo tänä kesänä).

Nokkosessa on vaikka mitä ihmiselle hyviä asioita. B1-6 vitamiineja, K-, D- ja E-vitamiineja, hiukan jodia, vapaita aminohappoja, C-vitamiinia, beetakaroteenia, kalsiumia, kaliumia, rautaa jnejne. Ilmankos se on valittu vuoden 2012 rohdoskasviksikin.

Oleellista tietysti on, että ruoanvalmistuksessa sitä ei pidä liian pitkään keittää, ettei tärkeät ravintoaineet häviä. Hyvä on sekoitella niitä kiehuvassa vedessä niin, että väri vaihtuu tummemman vihreäksi.

nokkoskeitto-ohjeTyttären kesän lempiruoka on pinaattikeitto. Nyt kokeilimme, palvelisiko nokkonen samaa herkkutarkoitusta.

Sovelsin kolmea netistä googlaamaani nokkoskeittoreseptiä (Kotiliesi, Kodin kuvalehti, Maku.fi).

Yleensäkin ruoanlaitto on nykyään sellaista, että googlailee eri reseptejä ja sitten yhdistelee niitä.

Muskottipähkinän otin mukaan yhdestä reseptistä, sokeriripauksen toisesta (suolaisen ja makean salaliitto on yllättävän monen ruoan salaisuus).

nokkoskeittoTuossa alla kokeilun lopputulos!

Kallilan koemaistajien ensimmäinen raati kokoontui maistelemaan.

Nokkosen tuoksu oli yllättävän miellyttävä jo ryöpätessä. Maku on pehmeä. Mielestäni nokkonen antoi ihan hyvällä tavalla erilaisen maun keittoon kuin pinaatti. Tytär tykkäsi! Äiti myös. Toolboy antoi sellaisen ”ihan hyvää” -arvosanan (mutta ei olekaan tuollaisten keittojen ylin ystävä).

Tätä tehdään uudelleenkin. Kokeilkaa tekin!

POIKITTAISET SALAMAT EIVÄT ISKE RUOHONLEIKKAAJAAN (ja vähän viljelysuunnittelua)

sadepisarat pihlajanoksallaVähän harmitti, kun huippuhienon päivän jälkeen kesäparatiisiin saapuessani laskeutui pimeys, alkoi sataa, salamoida ja jylistä niin, että ruohoa leikatessa sai ihan pohtia touhun turvallisuutta.

Kaupunkilaismaalaisjärjelläni päättelin kuitenkin, että poikittaiset salamat eivät iske ruohonleikkaajaan. Eivätkä maahan siis noin yleensäkään.

Sitten menin kyläyhdistyksen saunalle, ja siellä yksi isäntämies kertoi alalauteella istuskellen niin tyytyväisenä, kuinka parasta tällainen lämmin sade on maalle tällä hetkellä. Ei harmittanut tämän jälkeen enää yhtään. Vesi oli uintisyvyydellä 17,2 asteista ja saunalla hyvät lämmöt. Tuli taas puhdistunut olo.

kasvimaasuunnitelma2 2013

Kasvimaasuunnitelmat täsmentyvät nyt, kun on tarkasti tiedossa, missä puitteissa tänä kesänä viljellään. Siemen- ja taimiostoksilla käyminen on siemenperunoiden hankkimisen ohella yksi kevään huipputapahtumista. Sinne pääsin viime viikolla.

Ostosreissu vaati sekin huolellisen valmistautumisen ja suunnittelun. (Toolboy alkoi kyllä näyttää samanaikaisesti huolestuneelta ja kyllästyneeltä, kun huomasi minun kaivaneen tyttären värikynät esille…) Mutta minkäs teet, kun inspiraatiota pukkaa.

Tuon kuvan perusteella laadittiin tämän kevään ostoslista. Ennen kylvämistä maan muokkausta pitää edelleen vähän jatkaa. Lavoihin lisätään vielä sellaista monivuotista turvemultaa ja enemmän kalkkia, jotta siitä saisi vielä vähän muhevampaa.

Aika tuollaisilla perusjutuilla mennään noiden kasvien suhteen. Tytär toivoo paljon pinaattia (=> keittoa) ja toolboy punajuurta (hyvää kesällä ihan voissa paistettuna ja yrtein maustettuna, talvella säilöttynä vorschmackin kanssa). Roomansalaatti on ehdoton, ja yksi kesän suosikkiruoka onkin caesar salaatti kanalla tai ravunpyrstöillä. Oih, oikein nousee vesi jo kielelle.

kukat vanhassa omppupuussaMeillä on kaksi kaunista (minun mielestäni, en tiedä onko kukaan muu samaa mieltä) vanhaa omenapuuta, jotka tuottavat ihan mielettömät määrät ihan turhia ja jopa pahan makuisia omenoita.

Mutta voi, kuinka kauniita ne ovat aina keväällä kukkiessaan! Ja minä vuodenaikana hyvänsä muutenkin. Ja sitä paitsi, meidän riippukeinu on alusta asti ollut viritettynä juuri noiden kahden vanhan puun väliin.

Sellaisia japanilaisvaikutteisia, kun ovat vuosikymmeniä kasvaneet, ja aina välillä eri tavoin leikkailtu.

Viime keväänä ne eivät jostain syystä kukkineet ollenkaan, mutta nyt näyttää olevan tulossa paljon kukkia.

Vanhojen puiden kaataminen on minulle jotenkin kovin vaikeaa, mutta ehkä näiden tilalle voisi laittaa uusia, paremman makuisia hedelmiä tuottavia puita tilalle.

Mutta silti, nyyh…

Sellainen tunnustus täytyy tehdä, että laventeliprojekti on peruttu. Ihan kuolleita ovat ne tähän asti muutaman vuoden hengissä säilyneet ja jo hienon puuvartiset laventelini. Ei se mitään – olen alkanut suunnitella tilalle niittykasviprojektia. Tämä on se projektityöntekijän vahvuus – äkkinäiset korjausliikkeet niin, että näyttävät jonkinlaiselta kehitykseltä kuitenkin…

nokkosetMutta näitä alkuja meillä näyttää olevan hyvin! Eli ei hätää – nokkosprojekti jatkuu…