RUOKAA RIISTASTA, Osa 1: Metsästä lautaselle

Kasteluetäisyydellä kertoo kesästä. Rakas torppamme on paremmin varusteltu elämään kesä- kuin talvikaudella – eli ei juurikaan varusteltu 😊 Nyt, keskellä totisinta talvea, on pompsahdellut eteen asioita, jotka tuovat ah, niin ihanasti kesää sekä mielelle että kielelle. Ensin Meidän Mökki -lehden juttu, jonka vehreänvihreät aurinkoiset kuvat nostivat kesänkaipuun aivan kaakkoon. Kallilan lisäksi kirjoitin lehdessä pihasuosikeistani kantopuutarhasta ja risuaidasta, joiden kanssa puuhasteluun pääsemistä maltan tuskin odottaa.

Meidän Mökki 1/2021

En vain voi sille mitään, että kaikki muu liikunta ja fyysinen aktiivisuus tuntuu keinotekoiselta ja jotenkin mitättömältä. Sitä tekee, kun tietää hyvinvointi- ja terveysfaktat, mutta ei millään tapaa suuresta rakkaudesta kuitenkaan. Mutta auta armias, kun kevätaurinko alkaa vähänkin lämmittää ja sulattaa maata, ja saat käteesi lapion, kuokan tai talikon – silloin ei pohdita terveysvaikutuksia, mutta fyysinen ponnistelu pihalla kestää tunteja päivittäin. Ja pelkästään rakkaudesta lajiin.

Pihapäivän päätteeksi jokainen lihas kropassa huutaa riemukkaasti tehdystä työstä ja tekijä näkee kättensä jäljen. Tammikuun Meidän Mökki -lehden numerosta lisää, jos rakkaus risuihin sun muuhun kuuluu omien rakkauksiesi joukkoon.

Toinen talven iloinen yllätys saatiin viime viikolla. Kalannin Erämiesten puheenjohtaja Veli-Matti Virtanen soitteli Toolboylle ja ilmoitti, että alkusyksyllä sovitut kaadot on kaadettu, ja kahden peuran lihat odottavat kaupunkilaisherkuttelijoita. Ei muuta kuin suurella riemulla ensin ostamaan vakuumikone ja -pusseja ja sitten keskellä sakeinta räntä- ja vesisadetta kohti Kalantia ja Peteksen Hirviseurueen lahtivajaa. Kapenevien ja aina vain mutkaisempien teiden päästä löytyi hyvin hoidettu ja organisoitu sekä tämän päivän hygieniavaateet täyttävä pieni teurastamo sekä lihojen leikkaus- ja pakkaustila. Seurueen 28 jäsenestä paikalla oli muutamia ja saimme ystävällisen perehdytyksen lihan eri osiin ja pakkaamiseen.

Meille kaupunkilaisille pelkkä lihakappaleiden tunnistaminen ja vakuumipakkaus oli riittävän suuri seikkailu ja ponnistus.

Pakkaamisen lomassa saimme kuulla, että Peteksen Hirviseurue kaataa vuosittain yhden peuran jokaiselle jäsenelleen. Muutama kaadetaan yhteisesti koko seurueelle, ja niistä tehdään makkaroita, metvurstia ja muita veden kielelle nostattavia herkkuja. Näiden lisäksi kaadetaan muutama, meidän ostamamme tapaan, ”remonttirahoiksi”, kuten puheenjohtaja Veli-Matti asiaa kuvaili. Näiden ylimääräisten kaatojen ansiosta oli esimerkiksi lahtimajan teurastamohuone saanut juuri uudet ruostumattomasta materiaalista rakennetut ja hygieniavaatimukset täyttävät varustukset.

Kaiken kaikkiaan Kalannin Erämiehet ry:ssä on 350 jäsentä ja se koostuu kolmesta eri hirviporukasta. Seuran toiminta on aktiivista, hyvin suunniteltua ja hankkeistettua. Eläinkannan hallinta ja kurissa pito on yksi metsästäjien perustehtävä, ja Kalannissa on tässä onnistuttu hyvin. Tästä on palkintona suhteellisen runsas kaatolupien määrä vuosittain. Erityisesti panostetaan siihen, että metsästystä suoritetaan niissä paikoissa, joissa riistaeläinten aiheuttamia liikennevahinkoja sattuu eniten. Myös ruokintapaikat sijoitellaan samoista lähtökohdista.

Filettä, niskaa ja paistia. Rasvan poistaminen on valmistettaessa tärkeää, koska peuran rasva ei kuulemma lisää ruoan herkullisuutta.

Ulkopuoliselle metsästys ruokintapaikkoineen saattaa tuntua helpolta hommalta. Sitä säätelevät kuitenkin hyvin tarkat ohjeet koskien kuinka monta pukkia, vasaa tai naarasta saa kaataa, millaisilla sarvilla varustettua yksilöä ei saa kaataa ja niin edelleen.

Riistanhoito on metsästysseurojen tärkeä tehtävä liittyen niin vieras- tai haitallisten lajien ehkäisyyn, linnunpönttöjen rakentamiseen tai tietoisuuden ja aktiivisuuden lisäämiseen erilaisissa tapahtumissa ja perhepäivissä. Useimmiten metsästäjien vastuulla on myös liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden eläinten etsiminen ja lopettaminen. Hienoa, kun saa kuulla ja oppia uutta. Ja huomata, kuinka paljon tärkeitä asioita tapahtuu kulissien takana, tällaisen tavallisen tallaajan edes huomaamatta niitä toimenpiteitä, joiden tekemättä jättämisen kyllä huomaisi useampi.

Jauhelihaa vähän pidemmäksi aikaa. Hampurilaisissa testattiin ja herkulliseksi todettiin heti pakkausiltana.

Niinpä, tarina lautasellasi olevasta ruoasta maustaa sen paremmaksi. Kiitollisena taas tästäkin kokemuksesta kaikille osallisille<3.

Varsinaisista ruokakokeiluista vähän myöhemmin, kun jo johdannosta siihen syntyi näin paljon tekstiä. Sen verran voi todeta, että kahdesta ruhosta tulee AIKA paljon pakattavaa ja pakastettavaa…

Avoin lasagne – erilainen pääsiäisen herkku (siis oikeasti: NIIN hyvää)

Makunystyröitä hyväilevä ja täyteläinen ruoka – ja pastaan tulevaa kananmunaa lukuun ottamatta vegaaninen. Lasagnelevyn voi korvata itketetyllä ja paistetulla munakoison siivulla. Hyvin toimii niinkin.

Ruotsalainen Trädgårdstider on mukava ja hyvin tehty puutarhaohjelma, jonka joka jaksossa sympaattinen kokki Tareq Taylor kokkaa ryhmälle jotain hyvää. Nyt saatiin inspiraatio avoimesta lasagnesta, jonka jokainen voi oman maun mukaan koota itse lautaselleen. Googlaa tareq taylor öppen lasagne, niin pääset alkuperäisen ohjeen äärelle. Kokeileva puutarhuri ja kokki muuntelee oman pihan antimien rajoissa miten haluaa.

Kun oikein suurennunslasilla tarkasteli puutarhaa, löytyi pastataikinan joukkoon jo nokkosta. Kauniita pieniä lehtiä, jotka pikaisen ryöppäyksen jälkeen muuttuvat heleän vihreiksi. Puristele pieneksi palloksi niin, että vedet lähtevät. Hienonna sitten terävällä veitsellä mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Tästä se lähtee, herkullinen avoin lasagne. Pastaan tulevaa kananmunaa lukuunottamatta vegaaninen ruokalaji. Tack for inspiration igen!

Tareqin ohjeella taikinasta tuli sopivan napakka. Ainoa muunnos ohjeeseen oli ryöpätty ja silputtu nokkonen. Durum- ja tavallisen vehnäjauhon sekoitus toimi hyvin. Pastajauhoja saa nykyään melkein mistä tahansa kaupasta, mutta jos tykkää tunnelmasta ja haluaa tukea pienyrittäjiä, kannattaa Turussa poiketa esimerkiksi Italian herkut -putiikissa. Helposti sieltä tarttuu mukaan muutakin.

Toolboy toimi jälleen nimensä mukaisesti ja saapui kaupungista pastakone kainalossaan. Täytyy todeta, että lopputulos on erilainen kuin kaulimella. Silläkin toki onnistuu, mutta todella hienosti ja nopeasti sai ohutta levyä aikaiseksi konetta veivaamalla. Ihan hauskaa yhdessä puuhastelua myös!

On tomaattikastikkeita ja sitten on The T-o-m-a-a-t-t-i-k-a-s-t-i-k-k-e-i-t-a. Tämä on ehdottomasti yksi the-versio. Pitkään hauduteltu – sipuleilla, porkkanalla, varsisellerillä, parmesanjuuston kannoilla (ai juu, tässä toinen poikkeama vegaanisesta) ja kuivilla leipäpaloilla höystetty tomaattikastike vie ihan oikeasti kielen mennessään. Tareqin ohjeeseen lisäsin ainoastaan vähän (max 1-2 tl) sokeria, jota mielestäni tomaatti aina vaatii taittuakseen suuhun sopivammaksi.

Sitten vaan munakoiso siivuiksi, itketys suolalla ja paistaminen kuumassa öljyssä pannulla. Lisukkeeksi tehtiin kotipihan lipstikkaa ja muita tykötarpeita vielä odotellessa pesto rukolasta, basilikasta ja auringonkukansiemenistä. Pasta leikattiin sopivan kokoisiksi levyiksi keitettiin suolalla maustetussa vedessä ihan vain pari minuuttia. Sitten vaan kerroksia kokoamaan omalle lautaselle ja lopuksi vähän parmesanjuustoa päälle. Ja todellakin, nälkä tulee näin muistellessakin.

Niin kiire oli herkutella, että itse annoksesta ei tullut enää kuvaa:) Sen korvatkoon kuva istutuksia odottamaan muokatusta kasvimaasta sekä elävästä pääsiäiskoristeestamme, puolisoa itselleen huutelevasta fasaanikukosta. Ah, mitä kaikkea ihanaa on taas odotettavana ja seurattavana!