Rakasta rikkaruohojasi

On jo tullut todettuakin, että Kallilan ”tilalla”  on hyvä rikkaruoho-omavaraisuuden aste. Elämä muuttui helpommaksi, mielenkiintoisemmaksi ja nautinnollisemmaksi siinä vaiheessa, kun hävittämistaistelun sijaan aloimmekin rakastaa niitä.

Tomaattifetasalaatti maitohorsmalla ja paistetuilla voikukan nupuilla hivelee kotipuutarhurin makunystyröitä.

Varsinkin kevät ja alkukesä ovat luonnonruoan ystävän juhla-aikaa.

Oman kasvimaan satoa odotellessa löytyy paljon kokeiltavaa ja maisteltavaa.

Illan menu oli nokkosfetapiiras tomaattisalaatilla.

Tomaattisalaatin jujuna oli, että kaikki vihreä oli oman pihan luonnonkasveista.

Maitohorsma on parhaimmillaan juuri nyt. Kymmensenttistä – rapsakan ja pehmeän makuista, vähän parsamaista herkkua, jota voi rouskutella ihan suoraan maastakin varsineen ja lehtineen.

Samoin voikukan nuput (kiitos Jyväskylään vinkistä <3). Niitä kannattaa kerätä aivan nuppuvaiheessa ja poistaa kokonaan kitkerältä maistuva varsi.

Maitohorsmaa parhaimmillaan: noin kymmensenttisenä pikkupiiskana. Sekä lehdet että varret ovat hyvää syötävää. Kelpaa salaattiin sellaisenaan. Jotkut myös paistavat pannulla parsan tapaan.

Aivan nupullaan poimitut voikukat, joista kaikki varsi on poistettu, pannulla öljyssä paistumassa. Ripaus suolaa ja pippuria päälle. Sitruunakin varmisti sopisi!

 

Nokkosfetapiiraan ohjeeksi kelpaa mikä tahansa lukuisista pinaattifetapiiraan ohjeista, joita netistä löytyy.

Itse tykkään korvata pienen osan vehnäjauhoista kauraleseillä. Se tuo pohjaan mukavaa rapeutta.

Nokkonen sekoitetaan tietysti ryöpättynä ja hienonnettuna munakermamaidon joukkoon.

RAKASTA SIIS RIKKARUOHOJASI. NAUTI NIIDEN HERKÄSTÄ ALKUKESÄN KAUNEUDESTÄ. MAISTELE JA KOKEILE ERI TAVOIN VALMISTETTUNA.

Muista kuitenkin aina varmistaa kunnolla, että olet tunnistanut kasvit varmasti oikein!

 

 

 

 

KOKEMUKSIA KALLILALAISESTA KOKEILEVASTA TEEHUONEESTA

Kallilassa kävi taas NIIN oikeanlaisia vieraita. He nimittäin osasivat arvostaa ja ihastella tontillamme kasvavia moninaisia rikkakasveja. Kiitos vaan Liisa, Kari ja Pentti vierailusta ja terveisiä Säkylään!

Vierailusta innostuneena ryhdyin tämän helteisen keskiviikon iloksi nyppimään talteen siankärsämön kukintoja. Alussa käyttämäni rikkakasvi-nimitys on kyllä siankärsämön aliarviointia. Kaunis valkeakukkainen ja yrtintuoksuinen niittyjen kasvihan se on. Joskus olen Kallilan pihallakin nähnyt sen vaaleanpunertavan version, mutta tänään ei koriin tarttunut yhtään sitä.

Ajankohta on juuri nyt sopiva poiminnalle. Sopivasti kypsyneen kukan merkki on keltainen keskikukinto. Kallilan piha on tarjonnut monikymmenvuotisen kasvualustan näille, niin kuin monelle muullekin luonnonkasville (sain tuosta kuvasta rajattua aika hyvin pujon, jota myös löytyy yllinkyllin, enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä, vinkkejä anyone?).

Siankärsämöä kuvataan hyvin monipuoliseksi rohdos- ja maustekasviksi. Sitä on käytetty muunmuassa haavojen hoitoon sen verenvuotoa ehkäisevän ja kipua paikallisesti lievittävän vaikutuksen vuoksi.

Sen kerrotaan edistävän suoliston toimintaa ja auttavan ummetuksen hoidossa.

Myös flunssan torjunnassa ja hoidossa sitä käytetään.

Paljon kaikkea muutakin siitä todettiin, mutta minulle riittävät jo nuokin vaikutukset.

Eipä sitten muuta kuin ensimmäinen satsi kukintoja puuhellan päälle kuivumaan talven varalle.

Välittömästi halusin testata sitä teenä.

Muutama tuore siankärsämön kukinto kannuun ja pari-kolme desilitraa kuumaa vettä päälle. Tuloksena oli oikein herkullisen yrttinen, mielestäni hieman jopa minttuinen teenautinto. Pidempään haudutettuna on seurauksena lievä kitkeryys, joten kannattaa noukkia kukinnot ajoissa pois. Nautinnollisia hetkiä luonnonherkkujen parissa!