Lehtokotilo leviää nopeasti ja valtaa puutarhat ja pihat tehokkaasti. Hävittämisen sijaan sitä voi kokeilla ruoanlaitossa.
Tämä ei ole nopean arkiruoan ystävän ruokakokeilu. Se ei myöskään missään missään MISSÄÄN nimessä sovi sinulle (myös vähän minulle), joka inhoat kaikkea limaista ja kiemurtelevaa. Saati sitten sinulle (myös vähän minulle), joka reilussa viikossa onnistut kehittämään jonkinlaisen kiintymyssuhteen etanafarmisi asukkaisiin.
Kaikesta tästä huolimatta taistelin läpi reilun viikon, käyden läpi kaikki nuo tunnetilat – ja sen lisäksi siivosin ja pesin pois tosi paljon etanan kakkaa.
Jos asut alueella, jossa puutarhataistelu lehtokotiloita vastaan hävitään vuosi vuoden jälkeen ja suhtaudut avoimin mielin vähän työläämpiinkin ruokakokeiluihin, tässä oivallinen tapa koetella gurmeesi rajoja.
Lehtokotilot kerätään ämpäriin, jonka pohjalle laitetaan vehnäjauhoja tai leseitä. Kanteen pitää tehdä riittävästi reikiä hapensaannin varmistamiseksi. Kotiloita tulee suihkutella pari kertaa päivässä ja niiden ulosteet siivota pois.
Kun lehtokotiloiden rintama alkoi lähestyä niin kaupunki- kuin ensimmäistä kertaa myös torppapuutarhaa, päätin suoran tappamisen sijaan ryhtyä pitkittämään sitä.
Keräsin parin päivän aikana 60-70 lehtokotiloa. Laitoin ne jauhoravinnolle (myös leseitä neuvotaan käyttämään) isolla naulalla rei’itettyyn muoviämpäriin. Suihkuttelin etanat kaksi kertaa päivässä, pesin jauhoastiat – joina toimivat hyvin vaikka limppari-, kalja- tai siideripullon korkit tai sillipurkin kannet – ja vaihdoin jauhoja niin kauan, että suolesta alkoi tulla ulos mustan sijaan valkoista tavaraa
Säilytysastian kansi kannattaa pitää hyvin kiinni ja yrittää koota puhdistaessa kaikki sarvipäät takaisin astiaan, niin välttyy tämän tyyppiseltä viestittelyltä jälkikasvun kanssa.
Lopuksi vielä suihkuttelin ja huuhtelin muutamaan kertaan kylmällä vedellä. Kiehuvaan veteen droppaaminen lienee yhtä armelias tapa ottaa etana hengiltä kuin vaikka etikka-vesiseokseen hukuttaminen, kuten puutarhaoppaissa kehotetaan. Hetken keittämisen jälkeen, valutin vedet, kaivelin hammastikun avulla lihat kotiloista ja levitin pikkukiemurat merisuolapedille. Siinä hetken lepäiltyään, huuhtelun jälkeen, päätyivät he kiehumaan lihaliemi-valkoviiniliemeen noin tunniksi.
Tunnin keittämisen jälkeen etanat ovat valmiita hyödynnettäväksi miten tahansa etanan tapaan: pannulle valkosipuli-yrttivoin kera, pastaksi, risottoon tai mitä nyt mieleen tulee.
Me päädyimme viemään lehtokotiloruokaneitsyytemme klassisella etanapannulla. Keitetyt etanat valurautapannun pohjalle, päälle valkosipuli-persiljavoi ja parmesaania. Uunissa niin, että paistoksesta tulee sopivan rapsakka. Kypsymisestä ei tarvitse enää tässä vaiheessa olla huolissaan.
Reilun viikon työstämisen tulos: escargots de Kallila. Ei näillä ihan ravintolaa kannata aloitella, mutta kerran-pari kesässä oivallinen gurmeeherkku etanoista pitävälle ❤
Kasteluetäisyydellä 