KESÄN IHME TAPAHTUI TAAS

ennen kasvimaaNyt kannattaa muistella sitä, mistä lähdettiin liikkeelle joskus toukokuun alussa. Näkymä oli ankea, mutta innostus kova. Ja hyvä niin.

Hienointa on, että ei todellakaan tarvitse olla puutarhuri, eikä edes mikään ihmeempi viherpeukalo, jos yritys on kohdillaan.

Projekteja tähän väliin mahtuu monta, mutta nyt saadaan nauttia lopputuloksesta.

Koko kesänä ei tarvitse kauppareissuilla pysähtyä vihannestiskin äärelle (paitsi jos haluaa tomaatteja – niistä vähän myöhemmin).

Kasvilavat on rakennettu, kylvöt tehty, rikkaruohot jaksettu nyppiä suurin piirtein ja nyt voi vain käydä keräämässä antimia pöytään.

kasvilava molemmat

Tässä sama näkymä noin kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin. Vähän kuuluisaa mäkihyppääjäämme mukaellen, kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa!

vihannekset kesa 2013Ja tuommoisia sieltä nousee. Ajatella, vaikka maan päällä näyttää suht tasaisen vihreältä, löytyy maan alta kaikki tuo värien kirjo!

Porkkanat on taivaallisen hyviä ihan tuollaisenaan (vähän kun isommat mullat huuhtaisee pois), mutta ekstrahyviä kun laittaa pannulle punajuurten kanssa hetkeksi paistumaan, vähän voita ja salviaa joukkoon, oih!

kasvilava rooman salaattiSidesalaatti on suosikkini. Se kun kasvaa sopivaan mittaan, alkaa meidän perheessä Ceasarsalaattikausi. Anjoviksella, worchesterkastikkeella, parmesaanilla jne. maustettu kastike säilyy jääkaapissa pitkään, joten sitä voi tehdä oikein kunnon kiulullisen. Sitten vaan kanaa grilliin, vähän leipää paahtumaan (jos ei jaksa tehdä leipäkuutioita) ja nautiskelemaan.

Juuri sen aiomme tehdä juuri nyt. Hyvää ruokahalua ja -yötä!

POIKITTAISET SALAMAT EIVÄT ISKE RUOHONLEIKKAAJAAN (ja vähän viljelysuunnittelua)

sadepisarat pihlajanoksallaVähän harmitti, kun huippuhienon päivän jälkeen kesäparatiisiin saapuessani laskeutui pimeys, alkoi sataa, salamoida ja jylistä niin, että ruohoa leikatessa sai ihan pohtia touhun turvallisuutta.

Kaupunkilaismaalaisjärjelläni päättelin kuitenkin, että poikittaiset salamat eivät iske ruohonleikkaajaan. Eivätkä maahan siis noin yleensäkään.

Sitten menin kyläyhdistyksen saunalle, ja siellä yksi isäntämies kertoi alalauteella istuskellen niin tyytyväisenä, kuinka parasta tällainen lämmin sade on maalle tällä hetkellä. Ei harmittanut tämän jälkeen enää yhtään. Vesi oli uintisyvyydellä 17,2 asteista ja saunalla hyvät lämmöt. Tuli taas puhdistunut olo.

kasvimaasuunnitelma2 2013

Kasvimaasuunnitelmat täsmentyvät nyt, kun on tarkasti tiedossa, missä puitteissa tänä kesänä viljellään. Siemen- ja taimiostoksilla käyminen on siemenperunoiden hankkimisen ohella yksi kevään huipputapahtumista. Sinne pääsin viime viikolla.

Ostosreissu vaati sekin huolellisen valmistautumisen ja suunnittelun. (Toolboy alkoi kyllä näyttää samanaikaisesti huolestuneelta ja kyllästyneeltä, kun huomasi minun kaivaneen tyttären värikynät esille…) Mutta minkäs teet, kun inspiraatiota pukkaa.

Tuon kuvan perusteella laadittiin tämän kevään ostoslista. Ennen kylvämistä maan muokkausta pitää edelleen vähän jatkaa. Lavoihin lisätään vielä sellaista monivuotista turvemultaa ja enemmän kalkkia, jotta siitä saisi vielä vähän muhevampaa.

Aika tuollaisilla perusjutuilla mennään noiden kasvien suhteen. Tytär toivoo paljon pinaattia (=> keittoa) ja toolboy punajuurta (hyvää kesällä ihan voissa paistettuna ja yrtein maustettuna, talvella säilöttynä vorschmackin kanssa). Roomansalaatti on ehdoton, ja yksi kesän suosikkiruoka onkin caesar salaatti kanalla tai ravunpyrstöillä. Oih, oikein nousee vesi jo kielelle.

kukat vanhassa omppupuussaMeillä on kaksi kaunista (minun mielestäni, en tiedä onko kukaan muu samaa mieltä) vanhaa omenapuuta, jotka tuottavat ihan mielettömät määrät ihan turhia ja jopa pahan makuisia omenoita.

Mutta voi, kuinka kauniita ne ovat aina keväällä kukkiessaan! Ja minä vuodenaikana hyvänsä muutenkin. Ja sitä paitsi, meidän riippukeinu on alusta asti ollut viritettynä juuri noiden kahden vanhan puun väliin.

Sellaisia japanilaisvaikutteisia, kun ovat vuosikymmeniä kasvaneet, ja aina välillä eri tavoin leikkailtu.

Viime keväänä ne eivät jostain syystä kukkineet ollenkaan, mutta nyt näyttää olevan tulossa paljon kukkia.

Vanhojen puiden kaataminen on minulle jotenkin kovin vaikeaa, mutta ehkä näiden tilalle voisi laittaa uusia, paremman makuisia hedelmiä tuottavia puita tilalle.

Mutta silti, nyyh…

Sellainen tunnustus täytyy tehdä, että laventeliprojekti on peruttu. Ihan kuolleita ovat ne tähän asti muutaman vuoden hengissä säilyneet ja jo hienon puuvartiset laventelini. Ei se mitään – olen alkanut suunnitella tilalle niittykasviprojektia. Tämä on se projektityöntekijän vahvuus – äkkinäiset korjausliikkeet niin, että näyttävät jonkinlaiselta kehitykseltä kuitenkin…

nokkosetMutta näitä alkuja meillä näyttää olevan hyvin! Eli ei hätää – nokkosprojekti jatkuu…

Haaveilusta käytäntöön

hara ja koriKallilassa on ollut aurinkoinen ja tuulinen viikonloppu. Kasvot ovat ahavoituneet ja niska kirvelee palaneena. Sauna ja uinti päivän päätteeksi ovat tehneet enemmän kuin hyvää.

Tämän viikonlopun projektina on ollut kasvilavojen rakentaminen ja paikalleen asentaminen sekä kukkamaiden ja puskanjuurien kruopsuttelu, kalkitus ja kanankakatus.

Sillä, että jaksaa tässä vaiheessa harata maat rikkaruohot nyppien ja sitten päälle vähän ravitsee maata, on kyllä hyvin elvyttävä ja silmää hivelevä vaikutus.

 

Perunamaa saatiin valmiiksi ja siitä jäi tilaa myös yhdelle herneriville. Liotettiin herneitä yön yli, lieneekö sillä jotain merkitystä… Tytär luki hyvän itämisen ja kasvun loitsut kasvimaan viereiseltä trampoliinilta. Menossa kun on vitososa Harry Potteria, ja sitä on erityisen hyvä lukea juuri trampoliinilla maaten.

kasvilavat rakentaminen kehikkoKun toolboy sai lavan prototyypin valmiiksi, todettiin, että kaksikin tuon kokoista (1 x 3 metriä) lavaa varmaan riittää näin alkuun. Isä ja tytär nikkaroivat lavoja aika tovin, ja hienoa jälkeä syntyi.

Päädyttiin käyttämään ihan käsittelemätöntä lautaa ja tehtiin lavoista kolmen laudan korkuiset. Katsotaan miten toimivat ja tehdään sitten seuraavat näistä viisastuneina lämpökäsitellystä tai vastaavasta laudasta.

Kai tuo käsittelemätön lautakin jonkin aikaa kestää, ennen kuin ihan kokonaan maatuu.

 

 

 

P1030823

Lavojen hukkapaloista tytär naputteli abstraktia taidetta. Se nimettiin Kalojen guernicaksi hetken tulkinnan jälkeen. Teoksia syntyi useita tämän jälkeen. Ne etsivät yhä paikkaansa.

 

 

 

 

 

 

kasvilavat rakentaminen pohjakangas

Pohjakangas aiheutti haastetta. Leveys ei riittänyt, joten piti laittaa noin paloina. Kyllä ne rikkaruohonperkuleet tuolta väleistä varmasti tiensä löytävät.

– Ei varmaan löydä, totesi tähän toolboy.

No, pianhan se nähdään.

Mullan hankinta oli ihan oma episodinsa. Kaksi ystävällistä naapurikylän isäntää oli jo ehtinyt luvata multaa. (Maalla ollaan aivan uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia!) No, toolboy lähti tyttären kanssa peräkärryllä sitä hakemaan. Perillä isäntä oli ollutkin sitä mieltä, että yhtäläisesti hän tuo sitä meille traktorin peräkärryllisen yhdellä kertaa.

Eikös se traktori sitten heti juuttunut akselia myöden märkään maahan. Ja tietysti naapurin tontille. Sitä sitten jurmutettiin irti niin, että turvepehkot ja savipaakut lenteli. Siinä vaiheessa minä lähdin tupaan ja aloin hermostuksissani juoda kahvia, jota olin mullantuojalle keittänyt. Siellä join yksikseni, eihän ne ukot ehtineet mihinkään kun hiki otsalla tasoittelivat sitä naapurin tonttia.

 

Jos ihan rehellisiä ollaan, ei mene niin kuin Strömsöössä juuri missään vaiheessa nämä hommat. Mutta onpahan aina illalla, mitä jutella.

 

kasvatuslavat valmiina mullat sisallaSeuraava päivä sujuikin sitten mullan kärräämisen ja seulomisen merkeissä. Hiekkaa sekoitettiin joukkoon jonkin verran. Ihan hyvältä tuntui lopputulos, mutta aika näyttää miten toimii.

Äitienpäivän iltapäivällä näytti jo tältä. Takana harson alla on kylvettynä ne hartaasti idätetyt perunat. Nyt vaan tekemään kylvösuunnitelmaa ensi viikonlopuksi. Vähän ollaan myöhässä, mutta ei voi mitään kun kevät lähti alkuun niin hitaasti ja on vain viikonloput aikaa tässä vaiheessa.

PUUTARHAUNELMIA…

kasvimaasuunnitelma1 2013Tällaisista se aina lähtee liikkeelle. Suunnittelu ja visiointi on elintärkeä osa harrastajapuutarhurin elämää. Lopputulema ei aina ole ollenkaan sama asia kuin alkuperäinen visio, mutta ei tarvitse ollakaan.

Prosessi on tärkein! Toolboy ei ymmärtänyt tuosta havainnekuvasta mitään, mutta lohdutin häntä, että ei hätää, minä kyllä tulkitsen.

Tämän kesän uusi juttu on kasvatuslavat. Syy niihin on se, että tämä satavuotinen kesanto, jolle puutarhaa rakennamme, on AIVAN täynnä rikkaruohojen juurakkoa. Se puskee kasvimaahan sellaisella voimalla, että nyppijältä loppuu jossain vaiheessa voimat.

Siksi ajattelin, että kaivaisimme ensin vähän vanhaa maata pois. Sitten laittaisimme pohjakankaan, joka estäisi rikkaruohojuurakon leviämisen uuteen multaan, jolla täytämme laatikot. Toolboylla on sen verran lautatavaraa jemmassa, että saadaan lavat niistä aikaiseksi.

Lavoista olen ajatellut tehtävän sellaiset noin metrin levyiset (pystyy nyppimään rikkaruohot helposti) ja mielellään noin kolme metriä pitkät. Niin, että noin 30 sentin välillä mahtuu kymmenisen riviä kylvämään jokaiseen laatikkoon. Lavojen välit pitää mitoittaa niin, että ruohonleikkurilla pystyy hurauttamaan ympäri ja välistä.

P1030806

Lavojen viereen tulee sitten se viime viikonloppuna aloitettu peruna-, herne- ja punajuurimaa.

Sitä pääsen jatkamaan huomenna. Perunat ovat ainakin juuri nyt tosi kauniilla idulla.