Kasteluetäisyydellä…

… on nyt perustettu. Se oli työn ja tuskan takana (olen ehkä universumin huonoin ja kärsimättömin tietotekniinkan käyttäjä – tai sitten nämä alustat vaimitänämäsittenovatkin ovat ihan saamarin vaikeita käyttää).

Huhtikuun puoliväli lähestyy ja tänään tuli lunta vain noin kymmenisen senttiä. Mikä siis sen parempi päivä puutarha- ja torppariblogin avaamiselle. Tämä on yhden intomielisen harrastajapuutarhurin ja -torpparin päiväkirja. Intoa on edelleen enemmän kuin taitoa ja siksi jokainen onnistuminen on ihmeellinen yllätys ja epäonnistuminen oppia tuleville vuosille.

Muutama vuosi sitten päätin, että meidän perheen on aika aina välillä irtaantua kaupungista, päästä maaseudulle mullan tuoksuun. Tarvittiin siis torppa. Ja tietysti ajatuksen myyminen toiselle puoliskolle. Sille, jolla on hartiat, työkalut ja kaikkea sellaista näppärää taitoa, jolla päänitäyteiset visiot muuttuvat konkretiaksi.

Olen ylpeä siitä että olen luonut sekä sijoitus- että kiinteistönvälitysmaailmaan pari käytännöllistä uutta termiä. ”Sijoita raatamalla” on se sijoitusmaailmaan sopiva. Tällä ajatus myytiin sille perheen käytännöllisemmälle osapuolelle. Ostetaan TOSI halpa vanha torppa maalta ja sen jälkeen kaikki mitä sen eteen tehdään, on SIJOITTAMISTA. Se toimi!

Etsinnän ensisijainen kriteeri oli ”kasteluetäisyydellä”. Puutarhaa piti päästä hoitamaan. Sijainnin piti siis olla sellainen, että illassa ehtii käydä kotoa edestakaisin kastelemassa jos tarve vaatii. Tätä saa ihan vapaasti alkaa käyttää kiinteistöbisneksessä.

Image

Tuollainen löytyi. Tästä eteenpäin tulen kirjoittelemaan tänne kaikenlaisia kaupunkilaisharrastelijapuutarhurin ja -torpparin päiväkirjamerkintöjä. Saa lukea, kommentoida, neuvoa ja vinkata!