Hitaasti, hitaasti kesää kohti. Mutta tosi hitaasti.

Kuinka ihanaa onkaan päästä taas pihalle ❤ Monenmoista tekemistä löytyy, vaikka kalseita kevätkelejä onkin pidellyt. Maa ei onneksi petä koskaan, vaan aina sieltä vaan alkaa puskea vihreätä. Ihana nokkonen antaa vielä odottaa itseään, mutta hyviä alkuja löytyy sieltä täältä. Hetki pitää malttaa, ennen kuin herkkua pääsee käyttämään ruoanlaitossa. Toivotaan runsasta satoa. Ajatuksena on, että alkukesän pienimuotoisia lakkiaisjuhlia varten tätä olisi jo runsaasti tarjolla. Peston raaka-aineena ajattelin käyttää. Toivottavasti siinä vaiheessa lipstikkakin olisi jo käytettävissä.

Myös raparperi alkukauden tuotteena tulee kuulumaan juhlan raaka-aineisiin. Ajattelin kokeilla raparpericurdin / -tahnan tekemistä täytekakkujen väliin kerman ja rahkan lisukkeena. Kai se siitä syntyy, kun seuraa ja mukailee sitruunatahnan ohjetta. Alkukesän herkut näyttävät viihtyvän hyvin yhdessä ja ovat kauneimmillaan kasvun alkuvaiheessa.

Uusi perheenjäsen muuttaa meille ensi viikolla! Sysi tulee tuomaan elämäämme monenlaista uutta sisältöä ja seikkailua. Valmistauduttu on niin henkisesti kuin muutenkin. Ihan tuntuu samalta kuin noin 19 vuotta sitten tytärtä odottaessa. Että osaako sitä lainkaan kasvattaa ja hengissä pitää. No, hengissä on säilynyt ja juhlii nyt niitä lakkiaisia, joten kai me sen mustan kullanmurun kanssakin selvitään. Tärkeintä on, että hauvavauva oppii olemaan kanssamme ja seuraamaan meitä sekä hahmottaa tonttinsa rajat. Tätä viimeistä yritetään visualisoida hänelle tällä aidalla, ja jännittää jo, josko hän ottaa sen tontinrajana vai hauskana leikkipaikkana.

Kun varsinainen kasvun kausi käynnistyy hitaammin, voi vapaa-aikaansa käyttää monella tavalla. Ekstremevapaa-aikailija hyödyntää vesisateen ja hankkiutuu hakkuuaukealle (ei onneksi ollut kuitenkaan ihan täysi avohakkuu, vaan jonkinlainen harvennustyyppinen). Metsätien pohjan alta oli poistettu puut kantoja myöten. Tuollainen aluehan on kantopuutarhaharrastajalle ihan taivas. Ei tarvitse kuntosalikorttia vinguttaa, kun noita kaivettiin irti metsänpohjasta.

Kun oikein käy tuuri, löytyy juuri täydellinen yksilö lohkottamaan uutta perennamaata, jossa toivottavasti tulevaisuudessa kasvaa paljon syötäviä ja pörriäisiä houkuttelevia perennoja ja muita kasveja.

Pyyhenaulakot vähän isommallekin jännitteelle

Entisten vuosikymmenten tunnelma on helposti elettävissä vanhassa maalaistorpassa, jota ajan uudistukset eivät kovinkaan paljoa ole koskettaneet. Sähköistys on yksi niistä, ja viime kesään asti Kallilan torpassa elettiin monen vuosikymmen takaisilla sähkövedoilla.

Sitten pamahti vähän isommin, ja vanhat aikaa nähneet sähkökytkimet, pistorasiat ja sulakerasia jäivät vain koristeiksi muistuttamaan menneistä. Tilalle tuli tehokkaampaa ja turvallisempaa, joskaan ei ollenkaan yhtä kaunista ja kuvauksellista sähkötekniikkaa.

Samoihin aikoihin pihapiiristä hävisi vanha, ties milloin pystytetty sähkötolppa, josta vedettiin sähköjä lähitaloihinkin. Myös pihapiirin käpytikka joutui etsimään uuden nakutuspuunsa ja menetti hyvän, metallisen aksenttilautassoundinsa tolpan päässä olevan metallisuojan poistuttua. Sähkön maan alle menon myötä emme myöskään saa enää ihastella pääskypoikueita pihapiirin sähkölangoilla henkeä vetämässä lentoharjoitustensa välillä.

Niin ne ihmiskäden aikaansaannokset muuttuvat ajan myötä osaksi luontoa. Sen, mikä ei aikoinaan lainkaan ole luontoon kuulunut, hävittäminen vaikuttaa lähiympäristöön yllättävänkin paljon. Onneksi kuitenkin tikka on löytänyt uusia rumpupuita ja pääskytkin ilahduttavat edelleen ilmassa kirmaillessaan. Tosin edelleen jää mietityttämään, mihin ne pääskypoikueet nyt laskeutuvat lepotauolleen? Soitto luontoiltaan saattaisi auttaa.

Vanha sähkötarvikkeisto tulee muutoksen myötä turhaksi. Toolboy on niitä onneksi säästänyt, ja juhannuksen ja rakkaan isäni 80-vuotisjuhlinnan lomassa niitä puhdisteltiin. Sen myötä pihasaunan jo ennenkin vanhoja löytöjä hyödyntämällä syntynyt pyyhenaulakosto täydentyi vähän tavallista kestävämmillä versioilla.