Kädet mullassa, mutta ajatukset jo kesän ruokakokemuksissa ja -kokeiluissa. Silti huomaan miettiväni pissa- ja kakkajuttuja.
Kun maa on muokattu ja sopivan lämmin, mansikka- ja parsamaat putsattu ja kylvötkin jossain vaiheessa tehty, saa seuraavaksi siirtyä lannoittamiseen. Luonnonmukaisuus ja ympäristöystävällisyys ovat ehdottomia lähtökohtia. Ympäristökuormaa ei varsinkaan harrastelijan tule lisätä, ja maistuuhan luomukasvatettu oman maan sato ajatuksenkin tasolla paremmalta.
Puutarhakaupoissa on varmasti hyvin tarjontaa ja oikeaoppisia neuvoja luonnonmukaiseenkin lannoittamiseen. Kokeileva harrastajapuutarhuri kuitenkin päästää itsensä irti – tässä tapauksessa istahtaa potalle tai ulkohuussiin.
Kultavesi – Guldvatten. Kuinka kaunis nimi tälle ilmaiselle luonnonmukaiselle ja ympäristöystävälliselle lannoitteelle on löydettykään. Voit myös tietysti googlata sanoilla ”virtsa lannoitteena”, mutta eikö vain kultavesi kuulosta paljon runollisemmalta?
Markkinat toimivat, ja tarjolla on tuotteita tähänkin. Puskapissaaminen saa ihan uuden sisällön kultakannua käyttämällä, eikö! Suomalaisissa puutarhaliikkeissä en ole tällaiseen törmännyt. Ostanut olisin varmasti, jos olisi eteen tullut<3
Ilmankin pärjää, ja potta kuin potta kelpaa. Kallilassa käytössä on vähän tylsempi, mutta ihan yhtä hyvin toimiva, Etolasta löytynyt versio.
1 osa pissaa ja 9 osaa vettä. Siinä sen on: typpipitoinen lannoite, joka sisältää myös kaliumia ja fosforia – eli aika lailla juuri sitä hyvää, jota kasvuun tarvitaan. Lääkkeitä meillä ei onneksi kukaan satunnaisia särkylääkkeitä lukuun ottamatta syö – siksikin tämä lannoiteomatuotanto on turvallista. Lannoittaa tulee rivien väliin, ei suoraan kasvien päälle ja lopettaa lannoitus kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta.
Toisen hyvän typpipitoisen lannoitteen saa liottamalla nokkosia vedessä. Esimerkiksi ohjeen noin kilo tuoreita nokkosia ja 10 litraa vettä olen löytänyt, mutta enpä kyllä ole ihmeemmin punninnut. Sinne vaan poiminut saavin pohjalle ensin nokkosta ja kaatanut vettä päälle. Parin viikon liotuksen jälkeen kauhotaan kastelukannun pohjalle ensin nokkoslitkua ja loput vettä.
Vielä vähän niistä kakkajutuista. Kallilan torpan ympäristössä asuu huomattavasti enemmän hevosia neliökilometrillä kuin ihmisiä. Hevonkakkaa siis on tarjolla yli oman tarpeen. Mekin kysyimme ystävälliseltä naapurin oriaseman isännältä, josko saisimme heiltä kasan lantaa ja saimme sitä VUOREN. Nyt se on saanut rauhassa käydä pidemmän aikaa, ja tuottaa paikallista kasvuvoimaa puutarhassamme.
Kompostoiva käymälä on myös ihan ehdoton omavaraislannoitteen lähde. Nauti elämästä, syö hyvin ja terveellisesti – muutaman vuoden kuluttua on lapioitavissa muhevaa mustaa multaa ulkohuussin kasetista. Maasta maahan, niin se menee.
Käy peremmälle, istu alas, helpotu – luvassa on mustaa multaa muutaman vuoden kuluttua.
Ja lannoitettavaa onneksi riittää. Kylmänkin kevään jälkeen on jo hienosti tarjolla oman maan herkkuja.
Kasteluetäisyydellä 